Yökyläilyä

Yö, jota olin odottanut - uuden vuoden yö. Väinö ensimmäistä kertaa yökylässä, me vanhemmat luokkakaverin pippaloissa. Päätin ottaa alkoholittoman linjan kahdesta syystä: voin olla kuskina, enkä tuhlaa arvokasta nukkumisaikaa pahan olon potemiseen.

Väinön kannalta yö oli sujunut onnistuneesti. Hän oli herännyt muutaman kerran, mutta pahemmilta huudoilta oli vältytty. Omalta kannalta yö ei mennyt niin hyvin. Tultiin kotiin suht ajoissa ja pääsin nukkumaan ehkä noin puoli kolmen maissa. Uni tuli, mutta vain kuudeksi tunniksi, eikä tullut enää. Näin inhottavia unia ja olo oli kaikkea muuta kuin levännyt. Olinkin koko päivän todella väsynyt.

Väinö oli herännyt jo puoli kuudelta ja otti päivällä kolmet päikkärit. Yhdiltä unilta hän heräsi hieman kiukkuisena ja nukahtikin sitten viereeni sohvalle 50 minuutiksi. Tankkasimme molemmat läheisyyttä :). Telkkarista tuli sopivasti kaikki Silkkitie 30 päivässä -jaksot Teemalta.

Läheisyystankkaus.

Suunnitelmana oli sitten jatkaa syötötöntä yötä. Se ei onnistunut. Seuraavana yönä Väinö heräsi jo kymmeneltä. Olin itse kerrankin menossa ajoissa nukkumaan samoihin aikoihin. Jaksoin huudattaa puolitoista tuntia ja sitten oma väsy vei voiton. Annoin tissiä. Ja pari kertaa lisää yöllä normaalilla tahdilla. Tuntuu todella epätoivoiselta tämä yösyöttämisen lopettaminen. Väinö pärjää todistetusti ihan hyvin ilman yötankkausta.

Tänään Väinö oppi viimeinkin taputtamaan ja syömään itse lusikalla. Ei syöminen tosin vielä itsenäisesti onnistu, mutta nyt on liikeradat kohdillaan: lusikka lautaselle, lastaus ja lopuksi suuhun. Pikku hiljaa aletaan siirtyä jo meijän ruokien suuntaan.