Arkea

Väinö oppi joulukuussa kävelemään ilman tukea, mutta matkat eivät ole olleet kovinkaan pitkiä. Tänään tapahtui murros ja herra on köpötellyt koko päivän enemmän tai vähemmän. Väinö on hassu, kun se harkitsee lähtöä tovin, sitten lähtee ja käppäilee. Ei mitään hidasta meininkiä.

Olen miettinyt todella paljon imetyksen lopettamista. Käyn sisäistä kamppailua sen kanssa. Minä olisin jo ihan valmis lopettamaan, mutta Väinölle se tuntuu olevan vielä todella tärkeää. Olen myös miettinyt, miten sen lopettaisin. Netistä olen löytänyt joitakin neuvoja pehmeään vieroitukseen, mutta minulla on sellainen tunne, ettei se tule onnistumaan. Suunnitteilla on siis laittaa hanat kiinni kerralla. Ei enää yöllä, eikä päivällä tissiä. Tähän toimintatapaan minun pitää kuitenkin kerätä suunnattomasti malttia ja pidentää pinnaa. Eihän se nurina kestä kuin pari päivää ja yötä? Eihän? 

Yöt ovat olleet kyllä melkoisia. En aina edes aamulla muista mihin aikaan ja kuinka monesti Väinö on herännyt ja milloin hän on jäänyt viereen. Ei sen pitäisi enää tällaista olla, mutta olen öisin niin kiukkuinen, turhaantunut ja väsynyt, etten jaksa tehdä asialle yhtään mitään. Kerran menin peiton alle piiloon ja isäntä sai hoitaa kiukuttelevan pojan jälleen unille. Väinölle on tullut pari hammasta lisää ja nekin ovat osakseen kiukuttaneet yöllä.

Haaveilen isommasta asunnosta niin paljon, että välillä oikein kiukuttaa kovasti, kun ei ole sellaiseen varaa muuttaa. Haaveilen myös kunnon työpaikasta, jollaisia ei tunnu olevan kauheasti tarjolla tällä hetkellä. Yhteenkään haastatteluun en ole vielä päässyt. Omasta mielestäni en ole huono työhakemuksen kirjoittaja. Missä mahtaa olla vika? Liian vähäisessä alan työkokemuksessa? Enkö kuitenkaan osaa kirjoittaa niin, että voisin tuoda parhaat puoleni esiin?

Väinö opettelee kovasti syömään itse. Nyt hän on parina päivänä syönyt itse sormin ruokaa sellaisella intensiteetillä, mitä en ole aikaisemmin nähnyt. Eilen hän jopa nuoli lautasen ruokailun päätteeksi! Päätin myös, etten tee enää Väinölle mitään mautonta pöperöä (olen aikaisemmin kyllä yrittänyt maustaa yrteillä ja mausteilla), vaan hän saa nyt syödä samaa kuin mekin. Laitetaan sitten itse vähän lisää suolaa :). Ja chiliä.

Aikaisemmin ruoka päätyi pöydälle...

... nyt myös mahaan ja vähän muuallekin.

Lurps!

Ollaan käyty Väinön kanssa pari kertaa avoimessa muskarissa ja ainakin minulla on ollut kivaa. Eilen Väinö vietti melkein koko 45 minuuttia yrittäen kaivautua paitani sisälle - tiedätte kyllä miksi...

Väinö saa parin viikon sisällä (viimeistään!) toisen serkun. Täällä jännätään kovasti, koska kaveri mahtaa putkahtaa maailmaan :). Ihanaa päästä nuuhkimaan vauvan tuoksua!