Joulu meni, flunssa tuli

Tänä vuonna juhlimme joulua kotona, anoppilassa sekä vanhempienia luona. Halusimme viettää pienen perheemme kera ensimmäistä yhteistä joulua ja loihdimme aatonaatoksi herkullisen juhla-aterian: lammasta, uuniperunoita valkosipulitäytteellä, broccolia sekä lanttu- ja porkkanalaatikkoa. Väinökin sai syödä samaa ruokaa sormin. Porkkanalaatikosta hän ei pitänyt, lammas sen sijaan maistui. Avasimme muutaman lahjan jo aatonaattona. Sain lahjaksi pitkään haaveilemani hiusten suoristajan :). Isäntä oli kerrankin kuunnellut marmatuksiani peilin edessä.

Pakettien ihmettelyä.

Jouluruokailua.

Koristeet kiinnostavat.

Aattona suuntasimme anoppilaan, jossa oli tarjolla joulusauna ja -ruokaa sekä lahjojen vaihtoa. Väinö oli tietysti ollut kiltti ja sai muun muassa lisää osia junarataan ja taaperokärryn. Kärryn nähtyään hän liki kiljui riemusta. Aivan kuin olisi toivonut sitä itse joululahjaksi! Hän oli kerran päässyt kokeilemaan sellaista. Mahtoiko muistaa, kuinka kiva sillä oli juoksennella?

Narut on kivoja!

Yhden käden taidonnäyte.

Jihaa!!!!

Onnistuu se näinkin.

Joulupäivänä ajeltiin lumipyryssä vanhimpieni luokse pariksi päiväksi. Oli kivaa tavata kaikki sisarukset samalla kertaa pitkästä aikaa. Väinö oli innoissaan kahdesta yorkshiren terrieristä ja yritti niitä paijata mennen tullen. 

Piti tietysti näyttää miten kävely sujuu.
Etualalla joululahjat: Duplo-eläintarha ja junarata.

Väinö oli jo reissuun lähtiessä hieman nuhainen, mutta paluupäivänä iski sitten kunnon flunssa. Yöllä saatiin kuin saatiinkin nukuttua muutama 2-3 tunnin pätkä, mutta muuten Väinö oli levoton, itki ja yski pahan kuuloisesti. Vieressä meni koko yö. Aamukuuden aikaan kuumetta oli melkein 39 astetta yöllä annetusta suposta huolimatta, joten varasin ajan lääkäriltä. Väinö joutui ensimmäisen kerran sitten synnytyslaitoksen verikokeisiin ja yllätyin kun se otettiin kyynärtaipeesta. Tai yritettiin ottaa. Yksi hoitaja piti kiinni mun lisäksi ja toinen yritti ottaa. Suonet olivat kuitenkin kummassakin kädessä niin ohuet, ettei niitä kunnolla edes löytynyt. Lopulta näyte saatiin sormenpäästä samalla, kun imetin Väinöä. Oli nimittäin ruoka- ja uniaika. Siihen se poika sitten aika nopeasti nukahtikin. En tajunnut, että siellä lääkärissä voisi mennä niin kauan (yhteensä yli kaksi tuntia!). Imetyksestä oli totisesti hyötyä! Väinöllä oli siis limaa kurkussa ja punainen nielu, onneksi korvat olivat terveet. Antibioottikuuri kuitenkin tuli, sillä valkosoluja oli paljon (tarkoittaa, että bakteereita oli liikkeellä, vaikkei tulehdusarvot olleet koholla). Lisäksi määrättiin hengitysteitä avaavaa yskänlääkettä sekä nenäsuihketta :). Onneksi lääke auttoi jo ensimmäisten annosten jälkeen, sillä viime yön Väinö nukkui melko normaalisti. Ruoka ei kuitenkaan ole kovinkaan hyvin maistunut - paitsi rintamaito. Tänä iltana Väinö tosin ahmi maissinaksuja kaksin käsin sekä maistoi miedosti tulista tomaattikeittoa. Se maistui!

On kyllä todella inhottavaa katsoa sairasta lasta. Varsinkin se ensimmäinen yö ja seuraava aamu, kun ei osattu muuta tehdä kuin antaa suppoja ja keittosuolaliuosta nenään sekä paijata. On kyllä ihmeellistä, kuinka lapsi jaksaa olla suht pirteä kuumeesta huolimatta. Mutta kyllä se reilun 38 asteen kuume jo näkyi sylikaipuuna. Onneksi saatiin lääkkeet ja ne ovat tosiaan auttaneet nopeasti. 

Ai niin, tänä jouluna tein "muutamat" hernepussit lahjaksi ja kotiinkin. Mun mielestä niistä tuli tosi kivat.

Kankaat Eurokankaasta,
Sammakon kaava netistä.

Nyt sitten odotetaan vuoden vaihtumista. Alkuperäinen suunnitelma oli jättää Väinö ensimmäistä kertaa yöksi hoitoon, mutta katsotaan miten tervehtyminen edistyy. Minä kaipaisin ihmisenä ensimmäiset pitkät ja ehjät yöunet vuoteen, mutta äitinä en kyllä voisi jättää sairasta lasta yöksi hoitoon. Tai voisin, jos Väinö ei enää söisi yöllä rintaa, mutta kun hän syö. Tästä oli tarkoitus jatkaa yösyöttövieroitusta seuraaviin öihin. Mutta onhan tässä vielä pari yötä jäljellä ja tervehtyminen varmasti edistyy nopeasti tämän päivän kunnon perusteella.