Muutoksia

Väinö otti tänään ensimmäiset oikeat askeleet ilman tukea. Pari viikkoa sitten hän kokeili jo ottaa muutaman askeleen meidän välillä, mutta se oli pikemminkin nopea tuen vaihto. Tänään hän pysähtyi askelten keskellä tunnustelemaan tasapainoa. Jee! Olen veikannut jo konttaamisen oppimisesta asti, että hän kävelee jouluun mennessä. Katsotaan miten käy :). Hän tykkää nyt myös kävellä niin, että toisesta kädestä tuetaan ja tasapainon pitämiseksi toisessa kädessä pitää olla esimerkiksi lelu.

Väinön päivärytmissäkin tuntuu nyt olevan muutoksia. Aamupäiväunet ei enää tunnu olevan tärkeät, vaan ensimmäiset unet hän ottaa lounaan jälkeen. Iltaisin uni ei enää tulekaan puoli kahdeksalta vaan puoli yhdeksältä. Aamuisin hän ei herääkään seitsemältä vaan puoli kahdeksalta. Uskon, että osa syy illan pitenemiseen on eroahdistus. Katsotaan nyt, mihin tämä muotoutuu. Äiti on vain hämillään, kun tuttu - jo neljä kuukautta kestänyt - rutiiniaikataulu ei enää olekaan enää voimassa.

Väinöllä on  palikkalaatikko, "Jukka askare". Nyt hän on oppinut, että laatikkoon voi laittaa palikoita, kun kansi on auki. Hän on myös ymmärtänyt, että noista reijistäkin voi laittaa palikoita laatikkoon ja välillä hän sitä yrittää, mutta vielä ei sitä oikein osaa. Tuntuu, että hän on alkanut muutenkin ymmärtämään yhtäkkiä paljon enemmän kaikkea. Eilen hän istui lattialla ja katsoi haaroväliään. Kysyin, tuliko pissi ja kuulosti siltä, että hän olisi vastannut: "tuli". No, housut olikin sitten märät, kun pissi oli tullut vaipasta läpi (olisi ollutkin vaipan vaihdon aika).

Kolmen kuukauden iässä oli ihanaa, kun Väinö huomasi ympärillä olevan maailman. Nyt on vähän samanlainen olo kehityksen kanssa. Hän on alkanut ymmärtää ympärillä olevaa maailmaa. Meidän pieni mies on huimaa vauhtia kasvamassa taaperoksi. Hänen sormetkaan ei enää puristu yhtä tiiviisti minun sormeni ympärille, kun käsi on kasvanut niin paljon.

Kaiken lisäksi, minulla on aivan kauhea muuttokuume. Ja matkakuume. Näitä on varmasti lietsonut se, että ystäväni perheineen muutti juuri ja isoveljeni muutti vaimonsa kanssa Uudelle mantereelle. Kaksio alkaa käymään meille pieneksi. Tuntuu, että koko ajan on tavarat tiellä ja vaatteita joka puolella - puhtaita ja likaisia. Haaveilen toimivasta rivitalokolmiosta, mutta meillä ei taida olla vielä varaa muuttaa sellaiseen. Parasta olisi, jos voisi jo muuttaa ikiomaan asuntoon, mutta sellaiseen meillä ei vielä todellakaan ole varaa. Lottovoittoa ja työpaikkaa odotellessa.