Prinssi tuli!

Oi ihana helmikuu!
Olin juuri ehtinyt nukahtaa kun alkoi tuntua kummalliselta. Vietin yön yksin valvoen, supistusten välejä laskien, pipoa neuloen ja keskittyen siihen, mitä päivä mahdollisesti tuo tullessaan. Yö oli kieltämättä sopivaa meditointia ja uskon sen olleen merkittävä osa koko kokemuksen jaksamisen kannalta. Herätin isännän seitsemältä ja yhdeksältä lähdettiin lopulta sairaalaan, vaikka musta tuntui, että edelleen liian aikaisin. Ajatuksena oli, että mennään sitten, kun ei enää kotona pärjää. Selvisikin, että synnytys oli jo hyvin käynnissä ja lopulta klo 14:08 syntyi esikoispoikamme! Suloinen täyden kympin poika oli syntyessään 51 cm ja painoi 3340 g. Syntymäpäiväksi Sintti valitsi ihanan aurinkoisen pakkaspäivän (äidin lemppari sää!) 1.2.12.

Sairaalassa "virkeänä" ja henkisesti hyvin tsempanneena.

Olin ennen synnytystä ajatellut, etten halua turvautua epiduraalipuudutukseen kuin vain todella äärimmäisessä tilanteessa. Kivunlievitykseen kokeilin akupunktioneuloja, jotka eivät kyllä mielestäni auttaneet yhtään. Siinä vaiheessa kun olisi ollut viimeinen hetki epiduraalille, kokeilin kuitenkin ilokaasua, josta oli apua vain, jos sitä sai otettua oikeaan aikaan. Väärään aikaan otettu ei tehonnut kipuihin vaan niiden lisäksi tuli vielä todella sekava olo. Huutaminen taisi olla parasta "kivunlievitystä" :D. Eli luomuna mentiin loppuun asti ja siitä olen ylpeä! Isäntä oli myös todella korvaamaton, merkittävä ja tärkeä tuki koko tapahtuman ajan. Kiitos hänelle!

Keskiviikon 1.2.12 neljäs syntynyt vauva oli meidän Sintti.

Kuten sukkakuva paljastaa, synnytysosastolla oli todella rauhallinen meno kyseisenä päivänä. Aivan kuin olisimme olleet siellä keskenämme :). Tuo ensimmäinen pinkki sukka lauantain kohdalla kuuluu Sintin leikkikaverille.

Minusta tuli äiti! Sintti reilun päivän ikäisenä.

Vierihoitoa iskän kainalossa ensimmäisten tuntien aikana.

Ihana, suloinen, hellyyttävä, rakastettava, sanoinko jo ihana?

Eilen päästiin kotiin ja nyt sitten ihmetellään tätä uutta arkea. Isäntä totesi eilen, että eihän me enää mitään telkkaria tarvita, kun tästä lähtien voidaan vain katsoa Sinttiä.Oi voi tätä euforiaa :).

Tänään muuten jännitetään uuden presidentin valintaa. Onneksi äänestys on hoidettu ennakkoon, eikä tarvitse lähteä tuonne pakkaseen. Ehkä pienellä kävelyllä voisin itsekseni käydä, sillä olen ollut niin monta aurinkoista päivää sisällä, että ehkä tuo pikku pakkanen (-16 astetta) vain tekisi hyvää.