Kehitystä

Mitä ihmettä!
Tänään meidän pikkumies 3 vk 1 pv treenasi selkälihaksia vatsallaan ja päätti sitten kääntyä selälleen. Eihän tällaista pitäisi vielä tapahtua? Taisi olla vahinko :). Ja mikä hienointa, tapahtuma saatiin videoitua.

Osaan ja jaksan jo silloin tällöin kannatella päätäni.

On kyllä ihanaa seurata pikkumiehen (ei siis enää mikään sintti) kehittymistä ja kasvua. Viikko sitten herra painoi jo 3900 g, joten painoa oli tullut parissa viikossa vajaa 600 g. Ruoka siis maistuu ja hyvin. Kasvu näkyy myös ihanina pullaposkina ja kaksoisleukana, kämmenet ovat pian lapionkokoiset ja äidinkin käsivarret saavat jälleen lihakset pikkuisen kantamisen ansiosta. Isä ja poika saivat tänään ensimmäisen yhteisen ruokailuhetken, kun kävin yksinäni kaupassa ja pikkumiehelle tuli sillä aikaa nälkä. Korvike maistui ihan hyvin, ja kun tulin kotiin, näytti siltä, että pikkuinen olisi nukutettu lekan kanssa :D. Haaveilen siitä, että jaksaisin kerätä vaikka pakkaseen omaa maitoa vastaavia hetkiä varten, mutta vielä en jaksa. Uskon, että maitoakin riittäisi.

Nyt on muutamana päivänä vihdoin tuntunut siltä, että oma olo alkaa olla normaalimpi. Synnytyksen jälkeinen väsyneisyys ja uupumus ovat poissa ja tilalla on erilainen väsymys :). Äitiys on ollut nämä kolme viikkoa aika tunteellista aikaa. Kunnon vuoristoratafiilikset on tullut koettua, mutta onneksi (toivottavasti) tilanne on tasoittumaan päin. Mutta onhan se ihanaa olla hurmaavan ja komean pikkumiehen äiti. Osaisinpa pukea äitiyden tunteeni jotenkin vähemmän tylsiin lauseisiin...