Vauva-arkea

Pikkumies on tänään tasan kaksi viikkoa vanha! Tuntuu, että hän olisi ollut maailmassa jo paljon kauemmin. Olen lukenut juttuja, joissa äidit ovat tunteneet vauvansa alussa todella vieraiksi, mutta meidän poika on kyllä onneksi tuntunut heti omalta ja tutulta. Hän ei juuri turhasta kitise, syö hyvällä ruokahalulla ja tällä hetkellä hänellä tuntuu olevan kova läheisyyden tarve. Hänestä on tullut ihana pullaposki. Alun väsymyskin alkaa pikkuhiljaa itselläni tasautua, mutta ilmeisesti yöheräämiset verottavat sen verran, että päikkärit päivässä eivät ainakaan pahaksi ole.

Tänään päästiin ensimmäiselle 15 minuutin vaunulenkille. Vaunut osoittautuivat kyllä todella mukaviksi työntää. Jopa auraamattomalla tiellä rullasivat kevyesti eteenpäin. Pikkumies nukahti jo kotona, kun laitoin hänelle villapuvun päälle. Vielä on sitten ratkottavana se tilanne, että kun tullaan ulkoa sisälle ja herra nukkuu, miten saada villavaatteet pois päältä niin, ettei hän herää. Eihän niitä voi sisällä jättää päälle, kun tulee liian kuuma.

Uni maistuu äitin kutomissa villatamineissa.

On kolme asiaa, missä olemme joutuneet joustamaan alkuperäisistä suunnitelmista.

Kehdossa nukuttaminen
Tarkoituksena oli, että vauva nukkuisi yönsä kehdossa  ja äiti saisi nukkua rauhassa iskän vieressä omassa sängyssä. Mutta kuinkas kävikään? Käytännössä nukahdan joka kerta, kun imetän pikkumiestä keskellä yötä... Alkuyön pyrimme nukuttamaan hänet kehtoon, mutta loppuyö kuluukin sitten perhepedissä. Onhan se kyllä ihan kätevää.

Tutti
Ajattelimme ennen pikkumiehen syntymää, että häntä ei opeteta tutin syömiseen. Kävimme kuitenkin ostamassa tutin kaiken varalta. Jo samana päivänä tuli tilanne,että poika ei meinannut lopettaa millään huutamista ja lopulta tarjosimme hänelle tuttia, mutta sepäs ei hänelle kelvannutkaan. Huutaminen taisi loppua sillä, että hän jaksoi lopulta keskittyä syömiseen :). Eli periaattessa pikkumies piti huolta siitä, että meidän alkuperäinen suunnitelma tutittomuudesta pitää edelleen. Toivotaan vain, ettei poika ala syömään peukkua...

Kestovaipat
Olin jo kauan ennen raskautta miettinyt, että jos joskus on lapsia, niin sitten käytetään vain kestovaippoja. Yhtäkään ei olla vielä kokeiltu. Lähinnä alussa on ollut ajatuksena se, että sopeudutaan ensin tähän uuteen elämäntilanteeseen ja katsotaan sitten miten kestovaipat soveltuvat meidän arkeen. Nyt jo tuntuu, että pyykkiä saa pestä koko ajan. Mutta kyllä me niitä vielä koitetaan! Yksikin kestovaippa päivässä on 365 kertakäyttövaippaa vähemmän vuodessa! Mutta sopeudutaan vielä hetki :)