Odotusta ja odotusta ja odotusta

Viime tiistaina piti olla neuvolakäynti. Edellisellä kerralla neuvolan täti sanoi, että hän saattaa tulla käymään täällä meillä. Ja niin hän sitten tuli. Hänellä on tapana tehdä kotikäynti joko ennen syntymää tai syntymän jälkeen. Täytyy sanoa, että tuo käynti oli kyllä henkilökohtaisin ja paras neuvolatapaaminen koko raskauden aikana. Aina on tuntunut siltä, että ollaan vain yksi odottava pariskunta muiden joukossa ja että se nainen vain näpyttelee tietoja tietokoneelle, eikä pysty samaan aikaan kuuntelemaan, jos on jotain asiaa tai kysyttävää. Nyt oli kerrankin aikaa keskustella tunteista ja koko raskausajasta sekä tunnelmista synnytystä kohtaan. Tuntuu, että Turussa on eri neuvoloiden välillä paljonkin eroa käytännöissä - sekä näissä kotikäynneissä että myös synnytysvalmennuksissa. Kummallista, ettei yhteistä linjaa ole. Valmennuksissa ainakin on eroa sekä määrällä, laadulla (=sisällöllä) että kestolla. Kotikäynnitkin ilmeisesti riippuvat siitä, mitkä ovat käytettävät resurssit. Kummastelin aluksi neuvolan tädin ehdotusta vierailla kotona ennen synnytystä, mutta todellakin se oli mukavin tapaaminen. Ja osamotiivina oli myös se, että häneltä voi kysyä vielä kodin järjestelyistä vauvaa varten. Kehto ja kunnon hoitopöytä saivat kehuja :). "Olette selvästi prosessoineet tätä vauvan tuloa sekä mielessänne, että konkreettisesti, kun olette järjestelleet kodin jo näin valmiiksi ja tehneet vauvalle tilaa."

Minä jatkan vielä odottamista, mutta sintille syntyi viime yönä leikkikaveri. Meillä  oli ystäväperheen kanssa laskettuaika samana päivänä, mutta heidän tyttärensä päätti tulla maailmaan hieman aikaisemmin. Olimme tämän uuden äidin kanssa vielä eilen ostoskeskuksessa ostamassa vauvoillemme tarvikkeita ja vaatteita ja hänellä oli jo silloin supistuksia, mutta koska hän oli myöskin ensisynnyttäjä, ei hän ollut varma, oliko tosi kyseessä vai ei. Eivät he kuulemma kauaa kotona olleet sen reissun jälkeen. Täytyy sanoa, että tunteet ovat olleet tänä päivänä hyvinkin voimakkaasti pinnassa - kuten parin viime viikon aikana muutenkin. Onneksi ei ole ollut tällaista tunnemyrskyä valloillaan koko raskausajan!

Rumilus Monstera

Tunnemyrskyn käytin sitten tänään siivoamiseen ja nyt kiiltää jääkaappi ja uuni :D. Vielä pitäisi yksi liian iso peikonlehti pätkäistä pienemmäksi (en kyllä millään raaskisi, vaikka se on tosi rumasti laitettu), jotta se ei mahtuisi paremmin tänne. Luin jostain, että peikonlehden voi latvoa ja latvotut lehdet voi istuttaa suoraan multaan, jos niissä on mukana ilmajuuria. Niistä tulee sitten mullassa tavallisia juuria. Meinasin kokeilla. Jos kuolee koko jättiläinen, niin ei haittaa. Sitten kuolee. Tänä talvena on melkein kaikki viherkasvit harventuneet tai kuolleet kokonaan, kun lehdet ovat kellastuneet. Ilmeisesti eivät saaneet juurikaan valoa ennen joulua. Silloin olikin melko synkkää koko ajan.

Mitähän sitä keksisi tähän määrittelemättömän pitkäksi loppuajaksi? Yritän käydä ja käynkin kauniilla ilmalla lenkillä. Neulomistakin olen yrittänyt, mutta jostain syystä en jaksa siihen keskittyä juurikaan. Muovipussissa odottaa jo leikattu pala kangasta, josta olisi tarkoitus ommella pikkuiselle lakanat, mutta sitä ompeluosuutta en ole saanut aikaiseksi. Välillä luen. Jotain pientä erilaisuutta ja virkistystä kaipaisin nyt! Mitähän se voisi olla? Ehdotuksia!? Pitäisiköhän käydä askartelukaupassa haalimassa ideoita pieneen puuhasteluun?