Kehto saapui vihdoin kotiimme ja se on kyllä niin hurmaavan ihana ja suloinen!
 |
| Kuvassa ei ole niitä pehmusteita, kun niiiden väri on melko sukupuolisidonnainen, enkä halua sitä vielä täällä paljastaa. Virkatun villapeitteen teki isännän äiti. |
Nyt alkaa olla koti sellaisessa kunnossa, että olisin valmis jo sairaalareissulle. Jollain tapaa viime viikonloppu oli eräänlainen rajapyykki tässä äitiyslomassa. Ollaan saatu tehtyä kaikki suurimmat muutokset ja tilanraivaamiset ja nyt on enää pieniä siivouksia ja järjestelyjä tekemättä. Esimerkiksi jääkaappi ja uuni on muutenkin pitänyt siivota jo viimeiset neljä kuukautta ainakin, niin niiden siivouksen voisi tässä joku päivä hoitaa pois alta. Etteivät mene vaan pahempaan kuntoon.
Tänään on ollut kyllä todella tylsä päivä ja liikaa aikaa ajatella (kumoan siis täysin edellisen postauksen aloituskappaleen...) Sen sijaan, että osaisin käyttää ajan rentoutumiseen, olen alkanut jännittämään synnytystä. Ainakin hieman. Aikaisemmat rauhalliset ajatukset koko tapahtumasta sekä siitä, että äitiys tulee luonnostaan, ovat tänään olleet jossain todella pimennossa. Yhtäkkiä tuli sellainen olo, että osaanko sittenkään luonnostaan mitään, kun en ole ollut vauvojen kanssa juurikaan tekemisissä. Kaipa se kuuluu asiaan, että näitä asioita tulee vaistomaisesti pohdittua. Myös pientä pelkoa vauvan loppuajan hyvinvoinnista on tullut (osittain flunssan takia), vaikka juurihan perjantaina näin sen ultrassa, eikä siellä ollut mitään kummallista. Kai se lääkäri olisi kummallisuudet huomannut. Ja nyt on flunssakin alkanut helpottaa, joten eiköhän huolikin helpotu.
Eteisestä tuli muuten kiva ja toimiva, kun saatiin naulakko seinälle. Uskomatonta oli se, että tuo kermanvärinen seinä oli maalattu jälkikäteen. Kun irroitin seinästä taulukoukun, sen alla oli valkoinen maali. En voi ymmärtää, kuka haluaa noin tylsän värisen seinän vapaaehtoisesti kotiinsa! Varsinkin kun muita seiniä ei ole maalattu. No, ei me nyt sitä alettu sitten maalaamaan uusiksi. Ei sen väriä huomaa normaalissa arkielämässä :D.
3 kommenttia:
synnytys on maailman luonnollisin tapahtuma, silti kaikki sitä jännittävät. ja oma kokemus on, jos jännittää etukäteen jotain, se menee hyvin, jos ei jännitä etukäteen, alkaa jännitys paikan päällä, pahempaa. itseäni lohdutti ajatus: kohta me nähdään kasvoista kasvoihin, silmätysten - kohta!
...ja se vauvakin teillä jo on, mutta hän leikki vielä 'tavoittamatonta tai kuurupiiloa'
Mä just tajusin eilen, että onhan se vauva meillä ja tavallaan sylissäkin, muttei ihan vielä käsillä, vaikka joskus ainakin sen peppu on käsien välissä ja jalkapohja kämmenellä :) Ja hiljanenkin se vielä on. Mutta olisihan se hienoa, jos se pian näyttäytyisi.
Lähetä kommentti