Minulla on samanlainen olo. Nyt.
Meillä oli entisten luokkalaisten kanssa lauantaina tapaaminen treenimeiningillä ja osasin jo etukäteen hieman pelätä sitä, että siitä tulee vaikeaa. En osannut kuitenkaan odottaa, kuinka vaikeaa siitä oikeasti tuli.
En voi enää sanoa itseäni ammattilaiseksi tanssin saralla. Se lukee paperilla, mutta se ei ole enää minussa. Vaikeinta on sulattaa se tunne, mitä ei enää tullut tanssiessa. Se ei tuntunut enää samalta. Se ei tuntunut enää ihanalta, enemmänkin pakkopullalta. Kehossa ei ollut enää mitään jäljellä - olo oli kuin norsulla posliinikaupassa.
On siis aika oikeasti siirtyä eteenpäin ja jättää taakse "edellinen elämä". Nyt on aika insinööriyden, nörttiyden ja muun tärkeän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti