Aina ei auttamisesta tule hyvä olo.

Lähdin aamulla pilates-tunnille, joka osoittautui jälleen suureksi ihanuudeksi. Jatkoin matkaa keskustaan tilaamaan langat tulevaan neuleeseen (siitä tulee kylläkin luonnonvalkoinen). Sain päähäni idean, että käynpäs luovuttamassa verta, kun se on jo mahdollista. Kävin ja ensi kertaa jo luovutuksen aikana tuli hieman heikko olo. Tämä oli kuitenkin jo seitsemäs kerta kun siellä kävin, joten homma sujui rutiinilla. Paitsi ei mun kropalle.

Kotimatkalla jouduin pysähtymään kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla, koska näkökenttä pimeni ja äänet alkoivat kuulostaa kummilta ja korvissa alkoi soimaan. Istuin hetken pankin edessä ja otin hörpyn appelsiinimehua. Tien toisella puolella piti pysähtyä uudelleen, kun tuli samanlainen olo. Lisäksi kuumotti ja oksetti. Olin jo melkein soittamassa Laurille, että tule hakemaan mut pois, etten selviä yksin kotiin, mutta en pystynyt. Paha olo oli niin kauhea. Istuin hieman pidemmän hetken ja jatkoin matkaa. Korttelin päässä jouduin pysähtymään kolmannen kerran, kun silmissä sumeni taas. Pienen tauon jälkeen pääsin onneksi turvallisesti kotiin ja vedin kolmen tunnin päiväunet.

Uskon, etten juonut tarpeeksi. Mulle ei ole koskaan ennen tullut tuollaista oloa verenluovutuksesta. Aina on mennyt kaikki hyvin. Näkökentän sumenemiseen vaikutti varmaan myös se, että pyöräilin juuri ennen yhden mäen ylös ja se jo tuntui pahalta. Huh. Seuraavan kerran täytyy huolehtia paremmin nesteytyksestä.

Olen vuoden ajan kiroillut Samsungin puhelintani. Se vain ei sovi mulle. Ja se kello ja herätys toimi todella randomisti. Päätin kuitenkin, että kiroilu saa loppua ja mun on pakko saada taas Nokia. Omatunto kolkutti hieman ostoshetkellä, sillä mietin, voinko ostaa uuden puhelimen, vaikka edellinen kuitenkin toimii. En ole katunut päivääkään sitä ostosta. Sen käyttöjärjestelmä on vain todella paljon parempi ja selkeämpi.Jos joku haluaa ostaa ton Samsungin pois tieltä, niin tarjouksia kehiin :D.