Olen huomannut, että aikuistuminen on muutenkin jo todella liki. Omat unelmat perheestä ja ikiomasta asunnosta, AUTOSTA ja hyvästä työpaikasta ovat mielessä joka päivä. Haluaisin mennä yhtäkkiä elämässä rutkasti eteenpäin ja välillä ahdistaa paljonkin se, että vielä on opiskeluelämää hieman jäljellä. Onneksi ei enää paljoa.
Joskus vuosia sitten Sub tv:ltä tuli Iso-Britannian Big Brother ja se oli musta ihan huippu. Katsoin varmaan 3 tuotantokautta ja se oli jotenkin niin hyväntuulinen, vaahtokarkkimainen ohjelma, että jäin koukkuun. Suomen BB ei ole sitä. Ehkä ensimmäinen tuotantokausi, mutta ei enää. Nykyään se on pelkkää pehmopornoilua. Mua ärsytti jo viime syksynä se avoin köyriminen siellä ja olen sitä mieltä, että meno talossa tänä vuonna on menossa samaan suuntaan kuin viime syksynä. Asukkaat todellakin pilaavat pornoilemalla sen hyväntuulisen formaatin, missä pitäisi olla enemmän normaaleja ihmisiä, eikä pelkästään marginaalin edustajia. Huh. Tänä vuonna en aio seurata BB:tä. Mua hävetti jo 3 minuutin ohjelman seuraamisen jälkeen.
1 kommentti:
Ei kai aikuistuminen sentään tarkoita samaa kuin tanssimaailman "hylkääminen"? Vaikka se ei enää antaisi sulle iloa ja mahdollisuutta ilmaista itseäs, niin jollekin se voi olla oikea kanava itseilmaisuun ja onneen läpi elämän. Olisi naiivia ajatella niin mustavalkoisesti. Mä ainakin rakastan omaa työtäni ja sen antamaa mahdollisuutta ilmaista itseäni. Tietysti on huonoja päiviä niinkuin jokaisessa työssä ja elämässä.. Onneks säkin olet kuitenkin löytänyt ainakin uuden unelma-ammatin ja ehkä tää blogi on nykyään sun keino ilmaista itseäs. Älä Kaisa kumminkaan estä aikaa kultaamasta muistoja. Kai siinä tanssimisessa oli jotain hyvääkin? ;) Haleja ystäväiseni!
Lähetä kommentti