Syksy

Semmottis mä olen tässä parina aamuna havainnoinnut pyöräillessäni syksyisen Kupittaan puiston läpi kouluun, että tämä syksy on ensimmäinen syksy pitkään aikaan, kun mä nautin ja pidän syksystä. Sade on ollut ainakin toistaiseksi vähäistä, enkä mä ole samalla tavalla väsynyt kuin mitä ainakin neljänä edellisenä syksynä. Tanssikoulutuksen aikana mä olen joka syksy odottanut syyslomaa, kun on ollut niin väsy. Musta on ihana katsella nimenomaan aamuisin, kun lehdet putoavat puista. Syksyinen aamuilma on ihanan tuoksuista ja raikasta (pois lukien tietysti pakokaasut).

Pimeys on ihan ok, kerrankin. "Olohuoneeseen" pitäis ostaa joku lamppu, joka valaisisi paremmin/laajemmin. Täysin mielekästä en ole vielä löytänyt.

Muutenkin tuntuu, että olo on aika vapautunut. Ei ahdista juurikaan mikään. Pää tuntuu paljon kevyemmältä kuin aikaisemmin, silloin kun siellä oli kaikki ihan levällään. Ehkä mä olenkin vain elänyt väärässä ympäristössä. Toisaalta ilman Turussa jo elettyjä vuosia, en olisi löytänyt niitä asioita, mitkä mulle itselleni on elämässä tärkeitä. Ne varmasti muuttuvat vielä ajankuluessa, mutta periaatteessa mä tiedän, mitä mä haluan juuri nyt. Just tajusin, että enpä ole voinut noin sanoa viimeiseen neljään vuoteen... puuh. Alkaakohan mun vintti oikeesti pikku hiljaa järjestyä? Tänään oli myös ekaa kertaa pitkästä aikaa sellainen olo, että mä voin olla iloinen ja onnellinen mun elämässä. Ja varmaan juuri sen takia, että tiedän, mitä haluan ja mistä pidän. Murheiden kautta selvyyteen :). Eipä onni taida olla ihmissuhteesta kiinni, niinkuin olen ehkä joskus ajatellut. Enemmänkin siitä, että hyväksyy itsensä ja sen, miten asiat on (jos ei ole hyvin, niin sitten kannattaa pyrkiä muuttamaan niitä parempaa suuntaa, eikä vain valittaa). Ja vielä se, että saa tehdä sellaisia asioita, joista oikeasti pitää. Mä kyseenalaistin mun tanssinopiskelun koko neljä vuotta: mietin, olenko oikeassa paikassa vai en. Ehkä olin, ehkä en. On kivaa osata tanssia hyvin ja tehdä sitä työnä tälläkin hetkellä, mutta se opettaminen ei tainnut oikein olla mun juttu. Eikä se kilpailuhenkisyys luokassa. Nyt koen olevani paremmassa opiskeluympäristössä. Ainakin se on terveempi.