Jehnaa. Käytiin keilaamassa torstaina pitkästä aikaa. Oli tosi hauskaa ja muutama kaatokin taisi loppujen lopuksi tulla Täytyy käydä useamminkin. Sain parin viikon pidennyksen työsopimukseen teatterilla. Hassua ajatella, että en lopetakaan työntekoa muiden kanssa yhtä aikaa, vaan ihan kesken. Tulin kesken ja lähden kesken. Se on hieman surullista. Teatterilla on ollut tosi kivaa työskennellä, työporukka on ollut mahtava ja he ovat ottaneet mut tosi hyvin vastaan ja esityksetkin ovat menneet ihan hyvin.
Minä en tajua sitä, että kun ihminen aloittaa täysin uuden elämän, toisin sanoen kaikki tuttu ja turvallinen muuttuu ympärillä (lukuun ottamatta esim. sukulaisia), niin miksi sitä pitää sitten jäädä murehtimaan sitä vanhaa elämää? Miksi pitää aina aika ajoin avata niitä vanhoja haavoja ja laittaa vielä vähän suolaa niihin, et olisi taas mahdollisimman paha olla? Se on TYPERÄÄ. Miksi pitää kiusata itseään asioilla, joilla ei ole enää mitään väliä? Miksi sitä mielessään kaivelee niitä asioita, jotka ovat laittaneet pisteen yhdelle elämän vaiheelle? Jos on mielestään kaikki asiat jo käsitellyt ja hyväksynyt. Eikö voisi vain jatkaa eteenpäin ja katsoa mitä tuleva tuo ja olla siitä onnellinen? Tai olla siitä onnellinen, ettei ole enää ahdistunut 24/7 (no helpottunut mä ainakin olen).
Just kun puhuin menneen elämän sivuun pistämisestä, tämä aihe ei ehkä ole luonnollinen jatke tähän perään. Ilmiön nimi on Facebook ja SIELLÄ ON KAIKKI. Kaikkeen se ihminen hörähtääkin. Jos haluat pilata elämäsi ja kuluttaa päiväsi tietokoneen äärellä, reggaa itsesi sinne ja aika kuluu kuin siivillä!
Niijjoo, sain muuten vihdoinkin pesukoneen liiitännän. Jes. Nyt on suihkutilaa entistäkin vähemmän, koska kone piti laittaa hassusti, kun ei letkujen pituudet riittäneet (oishan ne voinu vaihtaa, ainakin osan niistä). Mut ainakin nyt saa pestä pyykkiä millon haluaa, eikä tarvii roudata vaatteita eessun taassun tai pestä koneella, jossa ei toimi linkous, kun pesee 40:llä... Bonusta oli kyllä se, että sain lakanat mankeloitua :P
4 kommenttia:
Kai se vanhojen kaivelu on osa sitä prosessia, mitä käy läpi, kun asiat muuttuu. Mutta toki on parempi, jos vähitellen ei enää tarvitsekaan palata ikäviin asioihin. Se on sitä tasapainon löytämistä. Sitten kun ne uudet asiat alkaa olla painavampia, niin ehkä sitten haavojen suolaaminen ei enää ole tarpeen. :D Aika makeen näköinen heitto..heitetäänkö keilaa?
eiku palloa:)
Heh..ups. :D No kuitenkin...eli ilmeisesti sitä keilaPALLOA heitetään..
joo ja keilat on ne mitä kaadetaan. aika yleinen epähuomio:)
Lähetä kommentti