Road trip with Väiski

Pikkuveljeni on loistava valokuvaaja ja hän lupasi ottaa Väinöstä 1-vuotiskuvat. Sitä varten piti matkustaa Lahteen. Katselin VR:n sivuilta aikatauluja ja hintoja: meno-paluulippu olisi maksanut liki 100 euroa! Iski piheys. Koska olin lähdössä Väinön kanssa kahdestaan mietin, uskallanko lähteä omalla autolla. Tankillinen bensaa maksaa noin 65 euroa ja se tuskin edes menee kokonaan. Meillä kun sattuu olemaan melko pihi auto maantieajossa. Kokeilin turvaistuinta etupenkille ja sehän meni siihen paremmin kuin hyvin (Ensin yritin kiinnittää telakkaa turvavöillä, kunnes näpit oli 5 minuutin jälkeen ihan jäässä ja tajusin kokeilla, onko etupenkissäkin Isofix. Olihan siinä.). Ainoastaan oikeasta etupeilistä ei nähnyt mitään.

Ei muuta kuin matkaan päiväuniaikaan! Väinö nukkuikin hienosti tunnin ja pysähdyttiin Riihimäellä välipalalle. Loppumatkakin meni leppoisasti: Väinö tutkiskeli autokirjaa ja minä lauloin Ipanapa 3 -levyn tahtiin.

Seuraavana päivänä saatiin kuvatkin otettua, vaikka alku meinasikin näyttää hieman kehnolta. Käytiin isäni, veljeni ja Väinön kanssa vielä ravintolassa syömässä ja pienimmällä herralla oli todella kova nälkä ja väsy. Selvittiin kuitenkin Pilttien avulla, eikä itseänikään edes hävettänyt se Väinön huutaminen :).

Paluumatka tehtiinkin Helsingin kautta. Väinö nukkui koko matkan Helsinkiin. Käytiin moikkaamassa siskoani ja siinä sitten vähän ulkoiltiin ja syötiin välipalaa. Seikkailin ensimmäistä kertaa Helsingin läpi Turun väylälle ilman apua. Applen navigointi ei oikein toiminut, kun näppäinlukko meni aina päälle, eikä se päivittänyt kääntymisohjeita. Ja aurinkokin paistoi sen verran, ettei näytöltä oikein näkynyt mitään. Kerran oli pakko pysähtyä kioskin pihaan katsomaan, missä oikein olin, kun usko omaan navigointiin loppui. En onneksi ollut harhaillut sivuteille. Väinö nukahtikin uudelleen kun päästiin moottoritielle. Juuri ennen Muurlaa hän heräsi ja huusi nälkää. Pysähdyimme kymmentä vaille viisi Muurlan lasin tehtaanmyymälälle, jonka kyltissä luki, että on se auki klo 18 asti, mutta ovella että helmikuisin klo 17. Syötin Väinölle pikaisesti Piltit naamaan ja kulautin itse kahvin ykkösellä alas. Jos olisin tiennyt, että parin kilometrin päässä oli Salon ABC, niin olisin ajanut sinne ja pitänyt rauhallisemman tauon. Loppumatka meni jälleen Ipanapan tahdissa :).

Miksikö matka jännitti? No, eipä ole kauheasti muutenkaan kokemusta pitkistä ajomatkoista, saati sitten lapsen kanssa kahdestaan reissaamisesta tai Helsingissä ajamisesta (vaikka ihan keskustassa ei oltukaan). Koko reissu meni kuitenkin tosi hyvin. Onneksi päiväunet vielä pelastaa osan matkaa. Mittariin saatiin huimat 510 kilometriä. Hyvä me!

Tänään ollaan sitten vietettykin kotipäivää. Käytiin kyllä pihalla kävelemässä, olihan tänään tosi kaunis ja aurinkoinen päivä. Itse kyllä olin matkasta sen verran poikki, että nukuin Väinön kanssa iltapäiväpäikkärit.

Ja ai niin. Piltit olivat todellakin muutaman kerran tällä matkalla käytössä. Ihan hyvin maistui Väinölle, vaikkei pitkään aikaan ollakaan niitä syötetty.