Onnistunut vieroitus

Voinen sanoa, että vieroitus on ohi! Se menikin yllättävän helposti.

Ensimmäisenä yönä Väinö huusi klo 3-5 mun vieressä. Välillä tietysti rauhoittui. Toisena yönä huusi hetken klo 3,4 ja 5 ja heräsi kuudelta (taisi herätä ensimmäisenä aamunakin). Sen jälkeen hän on herännyt noin klo 3, jolloin olen yrittänyt häntä tyynnytellä omaan sänkyyn, mutta useimmin ottanut viereeni. Herääminen on nopeasti ohi ja molemmat jatkavat tyytyväisinä nukkumista. Väinö on kuitenkin alkanut heräämään jo kuudelta - yhtenä aamuna jopa viideltä. Onneksi yöunille nukuttamiset on menneet hyvin. Eipä niissä oikeastaan ole ollut mitään ongelmaa, vaikka aluksi olin olettanut, että ne voisivat olla vaikeita. Muutama hörppy vesipullosta ja nukuttaminen omaan sänkyyn.

Ensimmäiset päivät olivat tietysti itkuisia, mutta kun sanoin Väinölle, ettei maitoa enää tule, niin hän lopulta ymmärsi sen. Koska Väinö ei ole juonut korviketta, eikä vielä pidä lehmän maidon mausta, on hänelle koko päivän tarjolla vesipullo ja siitä hän käykin hörppäämässä silloin tällöin ihan itse. Oli kurjaa katsoa niin onnetonta poikaaa, varsinkin kun sen onnettomuuden pohjimmainen syy oli omassa päätöksessäni. Hänen energiansa oli aivan olematonta. Yritin vaikeina hetkinä keksiä kivaa yhteistä tekemistä, ja yleensä se auttoi ja vähän piristi. Yhtenä päivänä, kun vein hänet päiväunilenkille, ennen nukahtamista hänen ilmeestään huokui pettymys ja loukkaantuneisuus. "Enkö minä nytkään saa tissiä? Enkö enää koskaan?" Aivan kuin hän olisi silloin tajunnut mistä on kyse. Se katse sattui äitiä. Mutta pakko se oli itsensä kovettaa noilta katseilta ja huudoilta. Tätähän minä olin halunnut. Irtaantuminen. Raskasta meille molemmille. Ehkä itselleni myös hieman kaihoisaa. Olen jokseenkin ylpeä siitä, että olen pystynyt imettämään näinkin kauan, mutta kuten aikaisemmin kirjoitin, ei minusta taaperoimettäjäksi olisi. On kuitenkin ihanaa, ettei Väinö ole enää imetyksen suhteen minusta riippuvainen. Syliä hän muistaa onneksi käydä vielä tankkaamassa. Ihana ja itsenäinen.

Väinön ruokahalu on kasvanut aivan mielettömästi. Maidosta sai näköjään melko paljon energiaa, varsinkin kun hän tankkasi melkein joka aterian välissä ja öisin. Nyt on ollut pakko lisätä välipala aamupäivään, osaksi aikaisen herätyksen takia. Ruokaa on oltava kahden tunnin välein ja mieluusti riittävästi. Puuroa menee illalla aikuisen annos. Aamuisin ei aina ehdi keittää puuroa, sillä hän on niin nälkäinen ja huutaa vain. Jogurtti ja leipä täyttää kuitenkin ihan tarpeeksi :). Lehmän maito ei siis vielä maistu, mutta yritän muistaa tarjota sitä joka aterialla. Ihanaa nähdä sellainen ruokahalu ja syömisen into!

Olin aikaisemmin miettinyt, että millainen vieroitustapa olisi meille paras. Vähennänkö syöttöjä yksitellen, vieroitanko ensin yön, annanko vain aamuisin ja iltaisin, annanko pojan itse vähitellen vähentää vai pistänkö hanat kerralla kiinni. Pehmeä vieroitus tuntui hankalalta, sillä Väinön päivittäinen tankkaus ei ollut erityisen säännöllistä. En osannut sanoa yhtään erityisen tärkeää imetyskertaa, joista pitää kiinni. Kerrasta poikki oli suunnitelmissa ja se näytti toimivan meillä toivotulla tavalla. Ja tämä onnistui varmasti lyhyemmässä ajassa kuin mikään muu vaihtoehto!

Sairastelun takia Väinön 1-vuotisjuhlat siirtyivät tulevalle viikonlopulle. Tekemistä on, sillä vieraita on tulossa melkoisesti. Onneksi ei itse tarvitse kaikkea tehdä, en varmaan ehtisikään.