Olohuone on nyt uudistumassa Väinön liikkumisen myötä, sillä lisää tilaa kaivataan. Ihan niin kuin tuota ei olisi voinut tehdä aikaisemmin. Vanha sohva sai lähteä eteenpäin pienemmän tieltä. Hei hei hyvin palvellut sohva!
 |
| Oih, ei ollut enää näin ryhdikäs. |
Väinö on alkanut ihmettelemään varjoja. Hän yrittää niitä kosketella ja ihmettelee sitten, mihin ne katoavat. Yksi aamu oli pakko laittaa keittiön verho kiinni, kun hän ei malttanut syödä puuroa ihmetellessään pöydällä olevaa varjoa.
En tiedä, pitäisikö näin julkisesti kehua, mutta Väinön nukkumiset ovat nyt parantuneet, eikä unikoulua ole vielä edes aloitettu. Tassuttamista olen kokeillut yhtenä iltana, sillä pojan nurina oli sellaista, ettei muuta tarvinnut. Uniriepu on nyt ollut korvaamaton (tai siis minä voin sen kyllä korvata :)) apu rauhoittumisessa. Mahtaako tässä mitään kunnon koulua edes tarvita? Yösyötöt kun vain saisi pois. Se on kyllä myös todella paljon minusta kiinni, sillä tarjoan hänelle liian helposti rintaa, kun en yöllä ymmärrä selvittää, millainen tarve Väinöllä on. Yhtenä yönä Väinö liikkui todella paljon (ei äännähtänytkään...) ja nostin hänet lopulta viereen rauhoittumaan. Ei varmaan olisi ollut tarvis :D. Mutta minkäs teet, kun yöllä en vain tajua. Ihanaa kuitenkin saada pientä valoa väsyneen tunnelin päähän. Meillä on toivoa!
4 kommenttia:
Ihanasti sarjoitettu omat jäsenet: jalka, käsi, jalka, käsi:) aika koominen kuva!
Kappas :) Väinöstä on muuten kehkeytynyt pieni hassuttelija.
no naisten naurattajan eleitä oli kyllä jo pari viikkoa sitten selvästi havaittavissa...
ja miten pitkät sormet ja varpaat! Tuleva taiteilijako? Marcolta olisi pitänyt kysyä, mitä olivatkaan ne esineet joista ennustettiin lapsen tuleva ammatti. Korealaisen tavan mukaanhan lapsen eteen laitettin muistaakseni 4 esinettä ja katsottiin, minkä lapsi valitsee ja se liittyi jotenkin tulevaan ammattiin.
Lähetä kommentti