Äiti lasta tuudittaa...

...lasta tuntureiden.

Päivä taakse kaikkoaa

Ylhäin tähtivöiden.

Lapin äidin kehtolaulu on soinut lallatellen, hyräillen ja dyy-dy-tellen jo monta kuukautta meidän makuuhuoneessa iltaisin. Tuntuu olevan tehokkain rauhoittaja meidän pienelle ikiliikkujalle. Herralla kun tuntuu olevan vaikeuksia lopettaa liikkuminen iltaisin. Tähän täytyy selvästi kehittää jokin juttu, että hän osaisi pysähtyä ennen sänkyynlaittoa. Olen kokeillut iltasatua parina iltana, mutta hän haluaa joko syödä sitä ja potkii samalla vimmatusti tai sitten hän lähtee kääntyilemään joka puolelle. Mutta ehkä keksimme jotain. Nyt häntä rauhoitellaan edelleen sylissä, sillä sänkyyn laittaessa hän vain painii unirievun kanssa. Uni ei niin levottomana tule.

Unikoulua on nyt "virallisesti" kestänyt kaksi yötä ja haluan jakaa tämän kokemuksen teidän kanssanne. Jospa tänne blogiin eksyy joku, joka tarvitsee aiheesta muitakin kokemusperäisiä juttuja kuin vain Vauva-lehden keskustelupalstalta.

Aloitetaanpa alusta. Parin viikon aikana olemme iltaheräämisillä silloin tällöin kokeilleet tassutusta. Saimme jo kokeiluvaiheessa hyviä tuloksia tällä tavalla. Ohjeista poiketen meidän on turha yrittää rauhoittaa Väinöä ensin koskettamalla, sillä yleensä hän herää siihen, että yrittää kontata sängyssä. Kättä on vaikea pitää paikallaan ja usein hän työntää sen pois. Olen huomannut, että suuri merkitys on sillä, että lapsi nukahtaa sänkyynsä itse ja meillä on ollut myös uniriepu apuna nukahtamistilanteessa. Mutta nyt "virallisena" unikouluaikana on ollut seuraavanlaisia öitä:

• Yö yksi   Väinö nukahti noin 19:20 itse sänkyynsä unireivun kanssa (en muista enää, miten kauan piti rauhoitella).Päivän aikana hän oli nukkunut kahdet päikkärit kolmien sijaan. Ensimmäinen unipätkä oli ennätykselliset 8,5 tuntia! Silloin syötin hänet. Toisen kerran hän heräsi noin kahden ja puolen tunnin päästä eli puoli seitsemältä. En jaksanut itse vielä nousta, niin otin hänet vierelle ja nukuimme vielä puolisen tuntia. Tämä yö oli todellinen saavutus!
• Yö kaksi   Väinö nukahti noin klo 20:45 ja heräsi ensimmäisen kerran puolen yön aikaan huutaen (mitä tekee harvoin). Saimme rauhoitettua hänet niin, ettei hän ehkä edes oikeasti herännytkään. Seuraavan kerran hän heräsi puoli viideltä syömään ja kun aamulla vähän ennen kahdeksaan heräsin, hän havahtui samantien hereille. En tiedä, oliko herännyt jo aikaisemmin, kun itselläni oli korvatulpat (etten havahtuisi jokaiseen pieneen ääneen, mitä hän tekee). Voisin sanoa, että myös tämä yö oli erittäin onnistunut!

Toivotaan, että onni on mukana myös tulevina öinä! Minäkin saan vihdoin nukkua. Olinkin jo aika puhkiloppupoikki. Öiden parantumiseen on varmasti vaikuttanut myös se, että Väinö on oppinut syömään paremmin kiinteää ruokaa. Uusin herkku on bataatti-maissisose. Kasvis- ja lihasoseet teen itse, mutta hedelmäsoseita ollaan ostettu kaupasta. Niissä on vain sellainen epämieluisa piirre, että ne kaikki tuntuu maistuvan samalta. Puuron kanssa ne on hyviä, mutta pelkiltään Väinö ei niitä vielä syö.

Minuun on tainnut purea pieni frisbeegolf-kärpänen. Isäntä "pakotti" minut heittelemään ja parin heiton jälkeen kiekko ei enää väpättänytkään heittäessä, vaan liito alkoi olla melko tasaista. Nyt taidan hankkia itselleni muutaman kiekon. Hyvää parisuhdeajanviettoa! Ihanaa, kun nyt voi jo antaa Väinön hetkeksi hoitoon ja saa nauttia liikunnan tuomasta ilosta ja hyvästä olosta. Huomenna kuntosalille ja uimaan. Isännän kanssa tietenkin.

Väinöstä on kuoriutunut varsinainen hurmuri ja ilopilleri.

Ihania hetkiä yhdessä nauraen. Nauruterapiaa!

Välillä hassutellaan...

... ja opetellaan helmitaulun käyttöä.

Ja käytiinhän me kesäreissulla Korkeasaaressakin. Autoon jäi juuri Korkeasaarta silmällä pitäen mukaan otettu Manduca ja Väinö nukahti melkein heti rattaisiin. Aikuiset kaffitteli ja kun Väinö lopulta heräsi, ei hän vielä oikein ymmärtänyt niitä eläimiä. Tosin ei niitä isoimpia oikein näkynytkään, leopardi bongattiin. Ehkä sitten ensi kesänä uudelleen.

Ja minun onnekseni nähtiin lopulta myös ne apinat.