Eroahdistusta?

"Eroahdistus saattaa toisilla vauvoilla vaivata jo 4-5kk iässä (ja myöhemmin 8-10kk ja 13-15kk iässä), ja silloin vauva voi heräilyllään ja rinnan imemishalullaan lähinnä varmistaa, että äiti on edelleen olemassa ja paikalla vauvaa varten."
(http://www.babyidea.fi/imetys/ipalsta/myytit.html)

Tuntuu, että nyt on ollut tuollaista. Eroahdistusta. On ollut nimittäin niin kummallisia ja levottomia öitä ja päiviä, että huh huh. Täällä on nyt yksi väsynyt äiti. Tuntuu, että olen parin viikon aikana nukkunut enemmän päikkäreitä kuin koko sinä aikana, kun Väinö on ollut talossa. Väinö nukkuu nyt 45 min - 1 h pituisia päiväunia ehkä kolmet päivässä. EHKÄ. Sinä aikana joko syön, laitan tiskit, siivoan, pyykkään tai nukun. Omaa löhöaikaa ei juuri tunnu olevan ja sitä kaipaisin juuri nyt! Ja pitkät yöunet! Olisi kyllä ihanaa, jos pikkumies söisi tuttipullosta ja isomies voisi joskus ottaa yösyötöt kontolleen. Onneksi iltaisin Väinö menee yleensä ajoissa nukkumaan ja aikaa jää slangikielellä sanottuna jumittamiseen. Silloin ei jaksa tehdä muuta kuin surffata netissä tai katsoa telkkaria.

Opettelen itse nukahtamaan...

Toinen asia, mikä on pienesti stressannut viime aikoina, on Väinön kanssa liikkuminen vaunuilla. Ei ole takuuta, että hän nukahtaisi edes väsyneenä vaunuihin, sillä maailma ympärillä on paljon mielenkiintoisempi. Manduca onkin usein matkassa mukana. Kokeiltiin jo kerran ratasosan toimivuutta pienellä lenkillä. Väinö on vielä aika pieni siihen, mutta saatiin lenkki kuitenkin tehtyä ja Väinö nukahti rattaisiin. Vähän jännittää myös heinäkuun alkuun suunniteltu viikon reissu Itä-Suomeen sukulaisia katsomaan, kun tiedossa on pitkiä automatkoja turvakaukalossa. Täytyy vain tsempata itseni ja olla hermostumatta :). Osaan sen, kun vain haluan.

Äiti, en halua olla vaunuissa!

Hyvä ystäväni sanoi viisaat sanat: "Elämä on nyt erilaisia vaiheita peräkkäin." Sen muistaessani, jaksan näitä raskainakin hetkinä. Olisihan tämä voinut olla hankalampaakin, jos olisi ollut esimerkiksi koliikkia tai muuta ikävää. Loppujen lopuksi ollaan päästy kyllä helpolla, mutta nyt väsyneenä tuntuu vain raskaalta tämä aika. Juhannuskin on viikonloppuna, eikä ole kauheasti juhannusmieltä tällä hetkellä, mutta ehkäpä se sieltä jostain kumpuaa.

Joskus ehtii vähän herkkujakin tekemään. Ennen en edes uskaltanut maistaa juustokakkuja, mutta tämä mangojuustokakku on ihan huippuhyvää! Ohje on Sunnuntain reseptivihkosesta, jonka olen joskus töistä ottanut. Oli meillä tarjolla viikko sitten viikonloppuna.

Vaniljainen mangokakku

Pohja:
60g margariinia
10 Digestive-keksiä (n.170g)

Täyte:
3 liivatelehteä
2 rkl sitruunamehua
2 dl kuohukermaa
2 prk Sunnuntai Vaniljaa (tuorejuuston tyyppinen kasvirasvavalmiste)
3/4 dl sokeria

Kiille:
1 ½ liivatelehteä
1 rkl sitruunamehua
2 prk mangososetta
1-2 rkl sokeria

Leikkaa leivinpaperista irtoreunaisen vuoan pohjan kokoinen levy (halkaisija n. 22cm) ja aseta se vuoan pohjalle. Sulata margariini ja hienonna keksit. Yhdistä keksinmurut ja margariini murumaiseksi seokseksi ja painele vuoan pohjalle. Anna jähmettyä jääkaapissa 10-15 min.

Liota liivatelehtiä runsaassa kylmässä vedessä 5-10 min. Purista ne kuiviksi ja liuota kuumaan mehuun. Vaahdota kerma. Yhdistä täytteen aineet. Kaada täyte keksipohjan päälle ja levitä tasaiseksi. Anna hyytyä jääkaapissa 2-3 tuntia.

Valmista kiille: liota liivatelehtiä runsaassa kylmässä vedessä, purista ne kuiviksi ja liuota kuumaan mehuun. Sekoita kiilteen aineet keskenään ja levitä tasaisesti kakun pinnalle. Anna hyytyä kylmässä n. 1 h.

Irrota kakku vuoastaan ja nosta tarjoiluvadille, tarjoa sellaisenaan tai koristeltuna.

---

Kokeilin viimeksi kiilteeseen kahta liivatelehteä ja mielestäni siitä tuli sellaisena parempi.

Ja hei, vaikka välillä on raskasta, niin onhan tuo poika ihana (kuten nyt, kun hän heräsi kahden tunnin unilta, jossa oli tietenkin puolivälitankkaus...). Nyt se tykkää tutkiskella varsinkin mun ja isänsä kasvoja käsillään ja osaa jo leikkiä (=laittaa suuhunsa leluja) vatsallaan.