Yleensä Väinö vain pureskelee tutteja, jos niitä oikein yrittää pitää hänen suussaan. Muuten hän sylkee ne yleensä kakoen pois. Uusin tutti ei ole vielä lentänyt kakoen pois suusta, mutta ilmeisesti sitä on muista poiketen ihan kiva pureskella. Miksiköhän se ei ime niitä, vaikka joskus on niiin tehnyt?
Voi kuinka monta kertaa on ollut kyynel silmäkulmassa herkistyessäni. Monesti Väinö juttelee huutamalla iloisesti, mutta välillä, kun hän on syönyt, hän kääntää katseen suoraan silmiini ja alkaa jokellella oikein herkästi. Vähän kuin "Kiitos äiti ruoasta." tai "Äiti tykkään susta." Tänään tuli taas herkkä hetki, kun luin Väinölle lattialla kirjaa ja hän katsoi samalla tavalla suoraan silmiin ja jokelsi. Oih! Ihana! Kirja ei ollut kovin kiinnostava, kun siinä oli ehkä liian pieniä kuvia.
Laitetaan sitten vielä yksi kasvokuva, kun nuo muut ovat olleet tuollaisia tilannehavainnekuvia :).
2 kommenttia:
Voi duudeli kun söpö kuva. <3
- se on sitä tärkeää varhaistavuorovaikutusta!
Lähetä kommentti