Vatsanpuruja

Voih, millainen sunnuntai eilen oli. Pikkumiehellä oli vatsanpuruja. Hän itki ja vaikersi kahdesta kymmeneen. Sylissä piti pitää ja pystyasennossa melkein koko ajan. Siinä sitten vuoroteltiin isännän kanssa, jotta toinen sai välillä vähän lepäillä. Jossain vaiheessa luulin, että pikkuinen itkee sitä, ettei saa tarpeeksi ruokaa. Kokeilin sitten pumpata maitoa ja kyllähän sieltä vielä imettämisenkin jälkeen tuli ihan mukavasti. Onneksi yö saatiin nukkua! Nyt sitten odotellaan edelleen kakan saapumista vaippaan. Aamun hymyhetkien jälkeen on taas sylitarvetta ollut. Nyt nukkuu hän. Malttaisinpa itsekin nukkua, mutta tuntuu, että on niin paljon tekemistä.

Saatiin Aarne-serkulta lainaksi leikkimatto, joka ei ole vielä täysin lyönyt itseään läpi, mutta välillä se on hyvä viihdyttäjä. Suurempi hitti on edelleen hoitopöydän yläpuolella olevaan hyllyyn kiinnitetty neuvolasta saatu hymynaama. Sitä katsellessa itku muuttuu nauruksi.

Mitäs kummaa?

Hei mä muistan tän!

Gaggle gaa!

Tänään ei ole hyvä tämä!

Joskus vähän hassutellaankin :)

Joskus nukun näin.

Tutin syöminen on edelleen melko satunnaista. Näittäisi vähän siltä, että jos ollaan pois kotoa, tutti maistuu huomattavasti helpommin kuin kotona. Kaipa hän hakee imemisestä turvallisuuden tunnetta, kun tuttuja hajuja ei ole ympärillä. Kotona maistuu myös minun pikkusormeni imemistarpeeseen :D.

Oma pää ei ole ihan toiminut niin kuin pitäisi. Olen ollut todella hajamielinen viime aikoina. Varmaan luonto on sen niin tarkoittanutkin: nyt hoidetaan lasta ja muista asioista ei tarvitse huolehtia! Väsymykselläkin taitaa olla jotain tekemistä tuon kanssa. Viime viikko oli kyllä melkoista taistelua väsymystä vastaan. Jospa tämä viikko olisi virkeämpi.

Jollain tavalla olen kammoksunut ajatusta julkisesti imetyksestä. Siis esimerkiksi kahvilassa. Kerran olen imettänyt Stokkan kahvilassa, eikä se nyt niin kauheaa sitten ollutkaan. Hävetti vähän se, että pikkumies töräytti kakat melkein heti :D. Ei mua tai kahviseuralaista se käry haitannut, mutta miten mahtoi olla viereisen pöytäläisen laita? Ei hän siitä ainakaan poistunut.

Viikon aikana pitäisi alkoittaa valmistelut nimijuhlia varten: ensimmäiset leipomiset sekä kakun koristeiden tekoa. Pojan nimi laitettiin paperiin viime viikolla ja paperin pitäisi olla jo maistraatissa. Sen voin paljastaa, ettei hänestä tule ainakaan Nicoa seellä tai Alexia äksällä :D.