Väinö Johannes

Eilen vietettiin pikkumiehemme nimijuhlia. Hänestä tuli komeasti Väinö Johannes isänsä sukunimellä. Mietin, haluanko tuoda poikamme oikeaa nimeä julki blogissani vai jatkanko kirjoittamista pikkumiehenä tai muuna vastaavana. Päädyin siihen, että haluan kirjoittaa hänestä Väinönä. Se lipsahtaisi varmaan joka tapauksessa vahingossa - jos ei minulta niin varmaan joltain kommentaattorilta :D.

Nimijuhlista jäi lämmin muisto. Halusimme pienen "virallisen" osuuden ja siitä tulikin oikein mukava. Aluksi muistelimme yhdessä, mitä tunteita Väinön syntymä oli kullekin herättänyt. Sitten näytimme - insinööörejä kun kumpainenkin olemme - Power Point -kuvaesityksen Väinön tähän astisesta elämästä, jonka päätteeksi paljastui nimi. Jännitys oikein tuntui ilmassa, kunnes purkautui nimen tullessa julki. Lopuksi kummit vielä toivottivat Väinön tervetulleiksi kummankin puoleiseen sukuun. Ainakin minulle jäi sellainen tunne, että juhlat olivat lämminhenkiset ja rennot. Toivottavasti vieraille jäi samanlainen olo. Vähän jännitti se, ettei ollut mitään kastejuhlista tuttua kaavaa, vaan periaatteessa ohjelma piti keksiä itse, jos sellaisen halusi.

Vähän nimestä:
Sanoimme Väinöä Väinöksi jo maha-aikana. Yritimme (tai ainakin minä yritin) miettiä myös muita vaihtoehtoja, mutta jotenkin se Väinö oli sitten iskostunut niin kovaa, ettei sitä oikein enää voinut vaihtaa :D. Väinö on kiva nimi. Sen suosio on taas nousussa, muttei se ole kuitenkaan mikään suosituin nimi. Myös isännän ukin setä on Väinö ja minun isäni eno (tämä tosin selvisi minulle vasta eilen). Johannes oli taas melko selkeä valinta toiseksi nimeksi, sillä halusimme molemmat valhemmat antaa pojalle isänsä toisen nimen.

Juhlakalu

Oli muuten hankalaa etsiä juhlavaatteita pojalle. Tuntui, että kaikki juhlavammat vaatteet alkoivat koosta 62. Sen kokoisia olivat myös Väinön juhlavaatteet, tosin housujen lahkeita joiduin hieman lyhentämään. Tuo koko on vielä hieman suuri, vaikka ensimmäiset sen kokoiset vaatteet on juuri otettu käyttöön arkenakin. Rusetinkin jouduin itse ompelemaan, sillä ainoa rusetti, minkä kaupasta löysin, oli vaaleanpunainen.

Tietysti kahviteltiin myös. Halusin tehdä pikkuleipiä, joissa oli hienoja kuviointeja, kuten Mansikkamäen blogissa. Olin jo näperrellyt kutsukortit jalanjälkiteemalla, joten jatkoin sitä myös kekseissä. Kekseistä tuli ihan kivoja, vaikkei ihan esikuviensa vertaisia :). Oli kuitenkin kiva kokeilla jotain uutta.

Näpertelin myös kakun päälle sokeriamassasta hahmo. Siitäkin tuli ihan komea pupujussi. Otin kyllä idean Kinuskikissan blogista. Pursotuksissa en ihan onnistunut. Olen edellisen kerran pursottanut kermavaahtoa varmaan joskus yläasteella. Tai joskus ainakin :).

Pupujussi. Käännä pää tai kone.

(Hitsi, noi pari kuvaa on nyt ihan väärin päin, vaikka olen kääntänyt ne oikein päin... en saa niitä suoraan, joten kääntäkää vähän päitänne.)

Juhlapöydän antimia.

Täytynee vielä kertoa, että Väinö oli kiltisti ja rauhallisesti koko juhlan ajan. Välillä hän nukkui vähän. Kotona hän sai vähän ruokaa ja kakkasi juhlavaatteet keltaisiksi :D. Onneksi tämä kävi vasta kotona.

Kotona tuli väsy.

Tänään kävin sokerimassahahmokurssilla. Se oli pienoinen pettymys, sillä aikaa meni todella paljon siihen, kun yksi osallistujista kysyi aluksi vain kysymyksiä. Kurssin vetäjä ei meinannut millään päästä asiaan, kun sen piti vastailla tämän innokkaan keski-ikäisen naisen irrallisiin kysymyksiin. Annoinkin lopuksi palautetta, että olisimme ehkä voineet harjoitella hahmoja vetäjän kanssa yhtä aikaa. Kurssilla oli kuitenkin materiaalimaksu ja ehdin siinä loppuajassa tekemään yhden pään... Otin kuitenkin vähän sokerimassaa mukaan, jotta voin tehdä sille päälle vartalonkin. Ehkä huomenna ehdin (pakko ehtiä, ettei massa kuivu liikaa!)

On kyllä ihanaa olla äiti! Vaikkakin tällä hetkellä rankkaa, kun on "hieman" univelkaa kertynyt... viime viikolla en osannut nukkua ollenkaa päikkäreitä, kun oli koko ajan mielessä, mitä oli tekemättä. Tällä viikolla yritän ottaa vähän useammat päikkärit.