Polkeminen menee niin, että jokaisessa joukkueessa on neljä kuskia ja varikkohenkilökunta. Tänä vuonna osallistui 14 joukkuetta. Jokainen ajaja polkee kierroksen, jonka jälkeen pysähdytään varikolle juomaan noin puoli litraa vapaavalintaista juomaa pillillä. Sen jälkeen ajetaan vielä kierros ja vaihdetaan kuskia varikolla (viimeinen ajaa tietysti maaliin).
Voin sanoa, että juominen oli tämän kisan vaikeinta. Vaikka mukissa oli mehua, oli sen juominen pillillä nopeasti todella tuskallista. Olo oman ajon jälkeen oli hyvinkin sellainen, että olisi voinut oksentaa. Toisaalta taas, tein legentaarisen ohituksen nimenomaan sillä, että join nopeasti. Mua edellä oleva parkkeerasi viereiselle varikolla ennen mua ja mä lähtin uudelleen liikkeelle paaaljon ennen sitä :D. Jokunen ei ottanut kisaa niin vakavasti, vaan ryysti varikolla maltillisesti kaljaa.
Kilpailussa jaetaan palkintoja tietysti voittajajoukkueelle, mutta myös parhaimmalle kannustusjoukolle ja nopeimmalle polkijalle. Nopein polkija -kisa pidetään kesken erien. Jokainen joukkue siis valitsee omasta joukostaan yhden polkijan, joka saa sitten yksinään ajella sen radan läpi.
Tänä vuonna, joka oli PGP:n 10-vuotis juhlakisa, meidän joukkue, ELBA, vei KAIKKI voitot! Hyvä me! Kukaan ei ole koskaan ennen voittanut kaikkia kolmea palkintoa, ja tämä oli myös Elballe historiallinen voitto. Lisättäköön vielä, että voitimme myös kaikki kolme erää, missä ajoimme. Täydellistä!
Vähän kuvia. Ne on poimittu Facebookista, eli eivät ole mun ottamia.
Varikkotohinaa.
Satu varikolla juomassa.
Mun tyylinäyte ajotavasta. Kurveissä oli pakko nojata kohti kehää, koska g-voimat olivat niin mahtavat, että olisivat kaataneet auton ja kuskin ulkokurviin :).
"Siis mitä? Oikeesti? Voitettiinko me? Hä?" Epäusko valtasi, mutta VOITETTIIN!
Palkintopöytä Elban toimistolla.
3 kommenttia:
:) Ihanaa, kun sulla on elämä!
Joskus on. Toisinaan ei.
Ja Jonna, onhan sullakin elämä! Ihana sellainen.
Lähetä kommentti