Balettia

Mulla on ollut tänään sellainen olo, että haluisin balettitunnille. Tässä vaiheessa osallistuminen balettitunnille ei ole enää niin itsestään selvyys. Turussa on ammattilaisten tanssitunteja - myäs balettia silloin tällöin - johon en enää kehtaa mennä. Harrastelijoiden tunnille en myöskään halua mennä, sillä en halua jankata niin paljoa tekniikkaa.

Rakkaus balettiin syntyi vasta Hollannin aikana. Sitä ennen olin hyvinkin kärkäsmielinen lajia kohtaan. Rakkauden baletin tanssillisuutta kohtaa sytytti ehdottamasti opettaja, joka opetti meitä, sillä hänen tyylinsä oli niin ihanan tanssillinen. Sai rikkoa omaa tönkköyttä ja oikeasti nauttia liikkeistä suurien liikelaajuuksien kera. Opettajan tunnit oli aina ihan mielettömän ihania, eikä haitannut yhtään, että niitä oli neljä kertaa viikossa kahdeksalta aamulla. Saavutin Hollannissa huippuni balettitaidoissani, enkä saanut enää koskaan käyttää niitä. Eikä kukaan ystävä nähnyt niitä.

Toinen laji, mikä vei Hollannissa sydämeni oli Cunninghamin nykytanssitekniikka. Ihanan puhtaita linjoja ja musikaalisuutta! Opettajani antoi minulle palautetta, että aivan kuin se laji olisi ollut jo valmiina mun kehossa. Olin kyllä samaa mieltä :). Siltä se tuntui.

Tanssinopettajaopiskeluajat tuntuvat hyvin kaukaisilta ja utopisilta, eivät enää ollenkaan todellisilta. Olenko oikeasti ollut niin kummallisessa maailmassa, mitä kukaan muu ei voi ymmärtää kuin he, jotka ovat sen itse kokeneet - ja kaikki omalla tavallaan. Täytyy myöntää, etten enää ikinä haluaisi palata vastaavaan maailmaan. Se ei vain enää toimi (jos on koskaan toiminutkaan).

Mutta silti tahtoisin balsatunnille.