Kummallista

Tänään on käynyt muutama kummallinen juttu.

Ensinnäkin. Olen noin puolen vuoden ajan ihmetellyt, että miksi mun S-tilitulosteissa mun ostokset on joka kuukausi kahden vuoden ajan ollu aina 0 €, vaikka olenkin korttia ja S-ryhmän palveluita käyttänyt. En kovinkaan keskitetysti, mutta kyllä sen verran että aina silloin tällöin olisi pitänyt niitä bonuksia tulla. Mutta ei, aina näytti etten oo mitään ostanut. Kävin sitten tänään kysymässä mikä mättää ja selvisi, että niiden tiedoissa olin edelleen entisen poikaystäväni taloudessa ja ostokset ovat siis menneet hänen tililleen (mulla oli siis ennen hänen rinnakkaiskorttinsa, mutta kaksi vuotta sitten otin ihan oman jäsenyyden, ihan omalla rahalla sen maksoin ja sitä ihan omaa korttia olen ihan omalla jäsennumerolla vingutellut). Nyt minulle sitten vasta kerrottiin, että olisi pitänyt muistaa ilmoittaa taloudenvaihto silloin. Ei kyllä tullut mieleenkään, sillä totta kai ajattelin, että jos minulla on ihan oma kortti ja ihan oma jäsennumero (ja vieläpä eri osuuskunnasta) niin tietysti minä saan itselleni kaiken mitä minulle pitäisi kuulua. Tähän en saanut kuitenkaan vastausta, että miksi S-tilillä ostosten rekisteröinti menee talouden eikä jäsenyyden mukaan. Mutta ei tainnut tietää se nainenkaan, koska se oli yhtä hämillään kuin minäkin. Soitti se jollekin isommalle herralle, joka sitten lupasi käydä manuaalisesti läpi mun 12 kuukauden ostot ja niistä sitten laskea mulle bonukset. Puoliväliin tultiin sen takia vastaan, koska syy tähän on ollut sekä minun että minulle jäsenyyden myyneen naisen. Lopputulokseen asiakas on kuitenkin tyytyväinen. En ensinnäkään olettanut mitään tällaista syytä nollaostoille ja kun kuulin syyn, ehdin jo ajatella, että sinne meni ne bonukset sitten. En olisi niitä lähtenyt kaivelemaan. Eli vähän tuli hyvitystä kuitenkin. Kiva.

Kotimatkalla poikkesin yhdessä parturi-kampaamossa, jossa en ollut ennen käynyt. Astuin sisään ja kaksi kampaajatätiä ja asiakasta tuijotti mua. Kaikki oli hiljaa.
"Varaisin hiustenleikkuuajan. Vai onko teillä molemmilla kovin kiire?" 
Pienen hiljaisuuden jälkeen se täti, joka oli laittamassa blondia tyviväriä jollekin mammalle, käveli ajanvarauskirjan luo ja sain varattua ajan ensi viikolle. Se, joka laittoi permanenttipaplareita toiselle mammalle, oli koko ajan hiljaa. Tajusin todellakin tulleeni ihan väärään kampaamoon, mutta en kehdannut siitä ovelta kääntyä pois, vaikka mieli olisi tehnytkin. Tässä taitaa käydä lopulta niin, että ensi viikon maanantaina perun tiistain ajan sairauden takia. En tosiaan halua mennä sinne.