E = ?

Rakkaat luokkakaverini päättivät tänään nakittaa minut luokkamme edustajaksi kehityskeskutelutilaisuuteen ja sanoin, ettei minulla ole mitään sitä vastaan. Miksi? Uteliaisuudesta tahdon osallistua tällaiseen tilaisuuteen :D. Esimiesvuosia odotellen...?????? Mutta tämä ei ollut se pääasia, miksi päätin tänään kirjoittaa blogiini.

Joskus, kun olin masentunut, tuntui siltä, ettei joidenkin ihmisten lähellä voinut olla, koska heistä huikui niin paljon negatiivista energiaa. Silloin aloin "tosissani" miettimään, lähettääkö ihminen energiaa tietämättään. Tai tiedostaen. Olen myös huomannut opettaessani puhuvani paljon energian suuntaamisesta. Nyt olen taas viime päivät jostain syystä ajatellut paljon energiaa.

Olen tullut tähän mennessä siihen tulokseen, että ihmisessä on monenlaista energiaa, joista osaa se pystyy säätelemään itse ja osaa ei.

Kehon sisäinen energia
Tanssissa sisäisen energian suuntaaminen mielikuvien avulla auttaa yllättävän paljon muuttamaan liikkeen laatua. Esimerkkinä sanottakoon sen, että kun kannattelee käsiä sivulla ja ajatelee, että energia jatkaa matkaansa sormista vielä pidemmälle, tuntuu, että kädet kasvavat ja tuovat muutenkin lisää tilaantumisen tunnetta. Käsi ei olekaan enää vain käsi, vaan myös sen ympäröimä ilmatila. Uskon, että osittain tällä sisäisellä, hallittavalla energialla on yhteys myös hengittämiseen ja sen säätelemiseen, sekä myös verenkiertoon. Toisaalta taas tämä kaikki tuntuu hömpältä...

ATP
Lisäksi on tietysti myös ihan oikea lihaksissa oleva energia. Sitä pystyy säätelemään ruokavalion ja unen avulla. Kaikki ymmärtää tämän.

Likainen ja lukkiutunut energia
Entäs sitten ajatuksiin käytettävä energia? Miksi toisinaan jaksaa ajatella ja sisäistää paljonkin asioita ja toisinaan taas kaikki keskittyminen on todella hankalaa? Tämäkin taitaa olla selitettävissä normaalin energia-aineenvaihdunnan avulla, mutta mielestäni siinä on muutakin. Kun mieli on väsynyt ja matala, jopa ahdistunut, sillä ei ole mitään väliä, olenko syönyt ja juonut tarpeeksi päivän aikana. Silloin ajatuksiin käytettävä energia muuttuu aivan erilaiseksi, ehkä jopa negatiiviseksi. Ehkä negatiivinen energia tuottaa negatiivisia ajatuksia? Vai puhuisinko mieluummin saastuneesta energiasta, joka saastuttaa normaalit ajatukset niin, että siitä maailmasta on vaikea poistua ennen kuin onnistuu puhdistamaan energian. Jokainen, joka on ollut masentunut ja on päässyt niistä myrkyttyneistä ajatuksista eroon, pystyy muistamaan, millaista oli arkipäiväinen elämä, kun kaikki tuntui synkältä ja valoa ei tuntunut näkyvän missään. Voi sitä ahdistuneisuuden - sekä fyysisen että henkisen - määrää! Oliko saastunut energia silloin tehnyt lukon kehoon ja aivoihin? Ainakaan energian laatu, määrä ja virtaus ei ollut millään tavalla normaalia silloin. Pitäisikö masentuneille ihmisille pitää energianpuhdistus- ja vapautuskursseja? Itse asiassa tämähän alkaa kuullostaa aika mielenkiintoiselta (ajatusten virta lähti näköjään liikkeelle :) ). Voin myös väittää, että negatiivisen energian kerääminen sisäänsä on varmasti itse säädeltävissä, mutta se tarvitsee jonkin ulkoisen sysäyksen lähteäkseen liikkeelle. Oma valinta on se, kuinka ison ja likaisen lumipallon siitä pyörittää. Tosin toisinaan se saattaa pyöriä ihan itse eikä valinnan tarvitse olla tietoinen (tai sen voi myöhemmin tajuta tehneensä).

Hyvän olon energia
Kun ihminen on suorastaan euforisessa tilassa, energia on aika hallitsematonta, eikö. Sekin saattaa ainakin joskus häiritä ajatuksia. Tuntuu, että sellaisessa tilassa energia suuntaa ulos silmistä ja korvista ja läpi pääkopan, jotta se saavuttaisi taas tasapainon. Mutta jos pahan olon energia on saastunutta, niin onko erityisen hyvän olon energia sitten jotakin toisenlaista kuin normaali energia? Ehkä sitä on vain hetkellisesti ylimäärin.

Tavallisen olon energia tuntuu taas aika mitättömältä, mutta pakkohan sitä on olla. Silloin energia varmasti virtaa estottomasti ja tasaisesti kehossa pitäen tasapainoa yllä.

Energiavuorovaikutus
Entäs sitten se energia, mitä huokuu toisista ihmisistä? Kuten kirjoitin, joskus tuntuu, ettei halua olla jonkun ihmisen vieressä, koska se tuntuu joko niin pahalta tai ahdistavalta tai joskus jopa vartenmieliseltä. Tiedät varmasti tunteen. Onko tämä sellaista energiaa, mitä se toinen ihminen voi säädellä vai sellaista, mitä vain sinä itse tunnet? On myös niitä hetkiä, kun toisen ihmisen läheisyydessä tuntuu todella hyvältä ja silloin hakeutuu tämän ihmisen seuraan, ehkä jopa huomaamattaan. Voin myös väittää, että valheellisen positiivisen energian pystyy vaistoamaan toisesta ihmisestä melko helpostikin. Tämä energiavuorovaikutus kiinnostaa minua kovasti, sillä en tavallaan usko tuohon itse, mutta pystyn sen tuntemaan välillä todellakin vahvasti.

Energian havannointi jatkuu.