Menestyminen tuo lisää motivaatiota ja tarmoa lukea ja oppia lisää. Menestys saa aikaan intohimon ja tavoitteiden asettamisen yhä korkeammalle. Menestys. Se luo ehkä myös hieman paineita ja stressiä, johon voi kuitenkin suhtautua terveellä järjellä niin, etteivät ne pääse liikaa painamaan. Kukaan ei pakota minua lukemaan tai pänttäämään. Se olen minä, joka saa itsensä lukemaan ja jonka kunnianhimo kasvaa pikku hiljaa.
Syksyllä, kun aloitin opiskelut ajattelin, että yritän tosissani koulussa, mutta en stressaa liikaa tai havittele menestystä ja hyviä numeroita. Moni muukin kuin tämä ajatus on muuttunut koulun aikana, mutta tästä menestyksen tavoittelemisesta olen oikeastaan tyytyväinen. Se on tullut pikku hiljaa, kun olen huomannut, että pienellä vaivalla voikin saavuttaa keskiarvoa parempia tuloksia. Jos vain panostaisin lisää voisin saada jopa erinomaisia tuloksia (ja niitä olen myös saanut). Enää ei voi kauhean paljon paremmaksi mennä (siis numeroiden suhteen).
Välillä mietin, että taidan olla sittenkin yllättävän fiksu - ainakin jos puhutaan luonnontieteistä. Pystyn sisäistämään niin biologian, kemian, kuin - yllätys, yllätys - fysiikankin ilman kummempia ongelmia. Siis näin on mennyt ainakin tähän mennessä. Välillä mietin myös sitä, olenko heittänyt elämästäni neljä-viisi vuotta hukkaan, mutta uskon vahvasti että en. Ilman Turkuun muuttoa en olisi ikinä ajautunut biotekniikan maailmaan (en edes ollut siitä kuullut), joka yhdistää aika täydellisesti ne osa-alueet, mistä olen kiinnostunut. Saattaisin olla nyt matemaatiikko vailla työtä tai jopa biologi - pääsinhän aikoinaan lukemaan sekä matematiikkaa että biologista matematiikkaa (tai matemaattista biologiaa, johon muuten valittiin vain 5 opiskelijaa!). En kuitenkaan usko, että olisin ollut aikaisemmin tarpeeksi kypsä opiskelemaan alaa aikaisemmin.
Joka tapauksessa tuntuu edelleen hyvältä opiskella ihanan mielenkiintoisia ja välillä vaikeitakin asioita. Opiskeleminen pitää mielen virkeänä ja aikakin kuluu paljon nopeammin, joskus liiankin nopeasti. Olen huomannut, että kun minulla on jokin päämäärä lyhyen ajan sisällä, olen paljon aktiivisempi ja eläväisempi sekä saan paljon enemmän aikaan kuin että ei olisi mitään tavoitteita. Ja tavoite voi tosiaan olla vaikka vain yksi tentti!
Mitä nyt teen, kun ei tarvitse enää päntätä solubiologiaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti