Se Katse.
Siinä on jotain mystistä.
Se vaikuttaa spontaanilta, mutta silti harkitulta.
Ristiriitaisuutta ilmassa jälleen.
Onko Katse kutsuva vai anteeksipyytävä?
Onko Sillä ylipäätänsä mitään merkitystä?
Ehkä ei. Kaikki voi olla vain sattumaakin.
Kertooko Katse jotain?
Voi olla, että ajatuksen on tarkoitus tulla ulos silmien kautta, mutta en voi ymmärtää, vaikka haluaisin.
Se Katse.
Hieman surulliseltakin Se vaikuttaa. Entä jos Se sisältääkin paljon epätoivoisuutta? Melkein näen jo kyyneleetkin.
Vain hymy puuttuu. Sitten ymmärtäisin.
lauantai 2. helmikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tyttö tuli!
Olin aivan varma, että vauva syntyisi etuajassa, kuten veljensäkin. Laskettu päivä lähestyi, eikä kehossa tuntunut harjoitussupistuksien lis...
-
Arvasin. Korkea kuume sen jo kertoi. Minullakin on enterorokko. Tiistai-iltana tuli ensimmäinen näppylä ja nyt varsinkin kädet ovat todella ...
-
Meillä ei syödä pashaa. Tein pitkänperjantain päivälliselle jälkiruoaksi Marianne-jäädykettä, jonka resepti on perua yläasteen kotitaloustun...
-
Tänään tuli kotiin ensimmäiset" oikeat" vauvatarvikkeet. Käytiin ostamassa Brion hoitopöytälipasto, tosin se odottaa vielä paketis...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti