Ei tunnu ei

Juuri tänään ei tunnu mitenkään erikoiselta. Ihan niinkuin kaikki olisi kuin ennen, että kaikki olisi hyvin ja normaalisti. Aamulla setämies soitti ja sanoi, että saan oman asunnon. Kivaa, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että miksi haluaisin muuttaa täältä pois? Kaikkihan on hyvin. Mikä siis ei ole totta. Tai siis niin. Pikku hiljaa alan hyväksymään tilanteen sellaisena kuin se on. Itkuja tulee, mutta tulkoon, se kuuluu asiaan. Tässä asunnossa on vaikeaa hahmottaa se tosi asia, että olen oikeasti taas yksin ja sinkku. Täällä on niin paljon toisen ihmisen tavaroita sekoitettuna omiini, että ero-oloa ei synny. Siksi varmaan juuri nytkään ei tunnu siltä. Voih tätä ristiriitaisuuden oloa ja iloa. Illalla varmaan sitten taas mieli on toinen...

Pitäisi tehdä huomiseksi uusi tunti kokonaan... en ole tehnyt vielä mitään. Ei ole minkään nökäistä alkuvirikettä, josta saisin intoa. Täytyy taas kuunnella jotain outoa musiikkia, jotta kone lähtisi käyntiin.