tiistai 11. syyskuuta 2007

11/9/07


olin oikeassa
kyyneleet karkottavat potentiaaliset korvat
minulle tarjotaan vain paperia
hyvä edes niin
halaus ei kyllä olisi pahitteeksi

miksi pitää saada ajatukset toisaalle?
miksi en saa surra?
säikähdys?
muistelen mukavia hetkiä
kyyneleet kirpoavat jälleen silmäkulmiini

raivosin ensimmäistä kertaa kunnolla
apinat saivat kyytiä
ei se kuitenkaan auttanut

sain karjuttuakin
mutta
tyyny tukahdutti huudon
ensimmäistä kertaa se kuitenkin
vapautui
ei sekään auttanut

eikö minulle koskaan käy hyvin?
miksi olen aina hukassa ja hajalla?
koska voin hyvin?
koskaan?

taustalla vain ajatus
tämä kaikki on aivan turhaa

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

olen tässä, kuuntelen sinua sydämelläni! ole rauhassa, mikään ei ole turhaa, kaikella on tarkoituksensa...

Tyttö tuli!

Olin aivan varma, että vauva syntyisi etuajassa, kuten veljensäkin. Laskettu päivä lähestyi, eikä kehossa tuntunut harjoitussupistuksien lis...