Balletone

Uuh, olipas virkistävää kehonhuoltoa. Oli tänään tutustumassa balletoneen, jota alan sijaistamaan myöskin muutaman viikon kuluttua. Tunti osoittautui oikein mukavaksi, toivottavasti osaan pitää sen yhtä ihanan rentouttavana ja työteliäänä.

Vitsi: tänään oli KUUMA velä puoli yhdeksältäkin illalla!!! Oli töissä puoli päivää karvana ja puoli päivää noitana. Valitin aamulla työkavereille, että en keksi enää mitään uusia juttuja noitana, mutta sitten keksinkin muussata pussiin eväsbanaanini ja sanoa, että se on Haisulin räkää:) Oli hauskaa, koska sitä pystyi itse syömään ja siitä tuli oikeesti mieleen räkä. Yksi pikku poika, joka ei vielä osannut edes puhua, söi sitä aika paljon, kaikki isot räkäpaakut, hih.

Mä niiiin odotan, että koulu alkaisi jo!!! Saisi ihan uutta ajateltavaa - ja nimenomaan ajateltavaa! Tarkoitan, että neljä vuotta opiskelu oli niin kehokeskeistä, ettei "oikeille" ajatuksille jäänyt aikaa. Elin ihme maailmassa, jossa oikesti se tanssi oli elämän suola ja sokeri Tai pikemminkin se, että siinä (tanssimisessa) oli hyvä ja että kehittyi. Nyt yritän taas oppia nauttimaan siitä. Tanssiminen ei nimittäin tunnu enää samalta kuin ennen. Kyllä mä siitä edelleen tykkään, mutta ehkä se intohimo, jota ennen oli sitä kohtaan, on kadonnut yliannoksen mäjähdettyä päälle neljän vuoden aikana. Nyt kun sitä ei pakosti tarvitse jatkaa, jää myös aikaa maistella sitä tanssia. Miltä se nyt tuntuu? Onko siinä enää samanlaisia huumaavia aineksia kuin ennen? Mikä tanssista teki niin ihanaa, jotta siitä piti ammatti saada? Näitä pohdiskellen ja uusia haasteita odotellen.