Paluu

Niin se vaan kolme kuukautta meni nopeasti. Ensimmäisen kuukauden jälkeen oli sellainen olo, että on vielä tosi paljon jäljellä, mutta eipä sitten ollutkaan.

Jännä miten koordinaatio vakiutuu kolmen kuukauden aikana. Tänään kaupassa yritin painaa hedelmävaa'assa kuitti-nappulaa, mutta eihän Suomessa sitä erikseen ole:) Ja äätä on vaikea käyttää, kun koko ajan sen jälkeen painan aata. Kaksoispiste-näppäin oli nimittäin suomalaisen näppäimistön ään kohdalla...Puuh. Muutkin nappulat on vielä hieman hukassa.

Kouluun paluu oli kummallista. Ihan niin kuin sieltä ei olisikaan ollut pois. Paitsi nykytunti tuntui TOSI vaikeelta. En ollut kevään jälkeen tehnyt mitään sinne päinkään. Eli ulkomailla oli aika erilaista tuo nyky/moderni-treenaus. Toisaalta jäi kyllä ikävä sitä, ettei sarjoja hinkattu heti niin paljoa. Eikä kukaan kysyny opelta, että: "Miten mun pitää mennä tässä kohtaa alas?" Meinaan, että suomeksi tulee helposti kysyttyä tyhmiä kysymyksiä. (toi en ollu mä) Täällä oppilaiden pitäis käyttää enemmän omia ongelmaratkaisutaitoja. Kyllä se opettaja sitten sanoo, jos tekee ihan väärin. Eikö? No, toisaalta eka huomio Tilburgissa oli, että ihmiset/oppilaat on paljon itsevarmempia. Siitä sain varmaan itekin varmuutta. Ei voinut jäädä muiden varjoon.

Treenimäärään tuli sitten aika iso muutos. Hollannissa treenasin 25 tuntia viikossa ja tällä viikolla treenaan kolme tuntia. Ens viikolla vissiin puolitoista. Tää on kyllä ihan suolesta, koska koen tällä hetkellä olevani todella hyvässä fyysisessä kunnossa ja nyt en sitten voikaan treenata. Kaikki tuntuu menevän hukkaan. Liikerajojen sujuvuus lähtee niin nopeasti kehosta pois. Jotain pitää kyllä keksiä.