Aamulla ihmettelin, kun Väinö seisoi olohuoneen lattialla, horjahteli välillä ja nauroi ääneen itsekseen. Katsoin tarkemmin ja hänhän yritti nousta varpailleen ilman tukea. Illalla hän meni olohuoneesta keittiöön päin, pysähtyi ja kääntyi. Hän katsoi meihin jännästi ja alkoi kävellä takaperin. Aikaisemmin hän on tehnyt niin taaperokärryn kanssa, muttei kuitenkaan ilman mitään tukea. Sen jälkeen hän tuli takaisin olohuoneeseen ja alkoi yhtäkkiä pyöriä paikallaan. Hän oikein nautti siitä, että ihastelimme häntä. En voi uskoa, kuinka nopeasti aika menee ja Väinö kehittyy.
Uusia sanojakin tuntuu jäävän mieleen joka päivä. Yhtenä aamuna oltiin aamupalalla ja olin syöttänyt Väinölle jogurttia. Purkki oli tyhjä ja laitoin sen roskiin sanoen samalla kiitos. Katsoin Väinöä, sipaisin nenän päästä, kun hänellä oli jotenkin pohtiva ilme. Pienen tauon jälkeen Väinö sanoi: "Kiitot." Aivan kuin hän olisi pohtinut, miten se sana oikein sanotaan. Hän sanoi sen myös, kun vein vessaan aamupalan jälkeen pesulle. Näin kirjoitettuna tilanne ei kuulosta mitenkään ihmeelliseltä, mutta siihen oli latautunut niin erikoinen energia, että sen hetken muisteleminen saa vieläkin hymyn huulille.
Väinön lempimainos on muuten Zalandon mainos. Hän katsoo sitä aina suu auki ja kun tulee kohta, missä nainen kiljuu, Väinö kiljuu myös - ellei jo hieman ennakkoon.
Saatiin vihdoinkin Väinön 1-vuotiskuvat. Ne oli upeita. Vaikea valita, mitä teettää kehyksiin.
.jpg) |
| Väinö oli juuri vetänyt kunnon massakuurin imetyksen päätteksi. Se näkyy :) |
1 kommentti:
Voi Väinö <3 Tuo on ihanaa aikaa, kun pikkuisilla alkaa niin sanotusti huumori kehittyä ja alkavat esiintymään ja testaamaan millaisia reaktioita mikäkin temppu jne. aiheuttaa. Toivottavasti voidaan kohta taas nähdä!
Lähetä kommentti