Miten meni?

Pikkumies on viime päivinä ollut hieman kummallinen ja tänään siihen selvisi syy: vasempaan yläleukaan oli ilmestynyt kaksi etuhammasta! Eipä osattu odottaa näitä, vaan vahingossa kesken leikin huomasin hampaiden tulleen ikenestä läpi. Nyt pojalla on jo huimat neljä hammasta, tosin vain yksi täysimittainen :).

Helmikuussa kirjoittelin kolmesta periaatteesta, mitä olimme miettineet ennen vauvan syntymää: kehdossa/sängyssä nukuttaminen, tutittomuus sekä kestovaippojen käyttö. Haluaisinkin palata näihin asioihin nyt, kun Väinö on 9,5 kuukautta vanha.

Omassa sängyssä nukkuminen
Nykyään Väinö nukahtaa iltaisin itsekseen omaan sänkyyn, kunhan huoneessa on jompi kumpi vanhemmista. Hän syö edelleen pari kertaa yössä (vieroitusta odotellen...), mutta vasta aamulla, jos hän herää kuuden kieppeillä, otan hänet viereen, annan aamumaidot ja yritän saada itselleni vielä tunnin lisäaikaa nukkua. On se vain ihanaa nukkua lapsen vieressä :) Mutta siis suurimmaksi osaksi Väinö nukkuu omassa sängyssä. Koko yön perhepeti ei ole meidän juttu.

Tutittomuus
Väinö valitsi itse tutittomuuden. Yritimme häntä siihen kuitenkin melko kauan opettaa, mutta jos ei kelpaa, niin minkäs sille voi. Vielä ei peukalo ole tullut tavaksi, katsotaan miten käy, kun imetys hamassa tulevaisuudessa loppuu.

Kestovaipat
Meillä ei käytetä kestovaippoja. Ei ne vain ollut meidän juttu :). Olisi kyllä ollut kiva, että niitä osattaisiin käyttää. Tai että jaksaisi pestä niitä ja vaihtaa tarpeeksi usein yms. :D. Tämä meni kyllä vähän laiskuuden piikkiin tämä valinta.

Imetys on ollut itselleni alusta asti asia, jota en ole suuremmin stressannut. Tavallaan. Ennen kuin Väinö syntyi, ajattelin, että se sujuu jos on sujuakseen ja hyvin lähti muonitussysteemi toimimaan Väinön synnyttyä. Ainut stressauksen aihe onkin sitten ollut se, ettei tuttipullo ole kelvannut niinä hetkinä, kun olisin halunnut itse hieman omaa aikaa tai kun Väinö on ollut hoidossa. Eikä siis muinakaan hetkinä. Imetän edelleen noin 7-8 kertaa vuorokaudessa, eikä mulla oikeastaan vielä ole kiire vähentää. Jos kuitenkin saan työpaikan, on ainakin päiväimetyksestä luovuttava. Odotan jonkin näköistä pientä ihmettä, että Väinö haluaisi itse lopettaa imemisen, sillä niin vahvan siteen pakonomainen katkaisu tuntuu nyt jokseenkin julmalta ja haastavalta. En kuitenkaan halua niin sanotuksi taaperoimettäjäksi. Sitä paitsi on ihan maailman herttaisinta, kun lapsi nukahtaa syliin syödessään.

Pus ♥ ♥ ♥

P.S. Ensimmäiset tuettomat askeleet on otettu. Väinö nauraa aina, kun hän valmistautuu askeltamiseen. Vielä ei kuitenkaan ole rohkeutta pidempään matkaan. Ihana ja touhukas ukkeli!