Yökyöpeli

Tänä aamuna heräsin varpaan puremiseen. Olin havahtunut jo hieman Väinön liikkumiseen vieressäni, mutta kaveri päätti sitten herättää hieman erikoisemmalla tavalla. Isännän hän herätti korvaan puremalla :D. Ensimmäinen hammas on ihan pian ikenestä läpi. Ien on jo hieman koholla ja Väinö kokeilee useasti kielellään muuttunutta ientä. Yksi yösyöttö ei riitä tällä hetkellä, ellei jaksa kuunnella huutoa. En jaksa ja kaksi syöttöä onneksi riittää. Viime yönä Väinö heräsi toisen kerran klo 03:05. Luulin, että digiboksin kello näytti 13:05 - eli vähän yli yksi yöaikaan... Niinpä rauhoittelin pojan uneen, sillä hänhän oli mielestäni syönyt juuri tuntia aikaisemmin. Pian hän kuitenkin heräsi uudelleen ja hän rauhoittui kivasti taas, muttei nukahtanut. Kuuntelin hänen pyörintäänsä sängyssä ja kun hän hermostui, menin jälleen rauhoittelemaan. Puoli neljän maissa tajusin, ettei kello voi olla yöllä 13... Oli toisen yösyötön aika ja herra nukahti välittömästi sen jälkeen. Aamulla hän heräsi ... hmmm ... johonkin aikaan ja otin hänet viereemme. Saimmekin nukkua puoli kahdeksaan asti, mikä on viime aikoina ollut luksusta.

Väinö on tänään kahdeksan kuukautta. On jollain tavalla kiehtovaa, miten varhaisessa vaiheessa kehitystä lajillemme ominainen pystyasentoon nouseminen tapahtuu. Väinöllä on mieletön tarve olla seisoma-asennossa ja hän tulee siitä alaskin jo varsin sujuvasti kyykyn kautta. Jos meillä olisi matalempi sohva tai pöytä, hän kiipeilisi sille varmasti koko ajan. Mummolan portaat hän kävi jo testaamassa ja kiipeily portaalta toiselle onnistui. Kaukosäätimet, mikro, puhelimet ja muu elektroniikka kiinnostaa. Hän on huumorintajuinen on oppinut pärisyttämään isän ja äidin paljasta vatsaa ja nauraa siitä seuranneelle äänelle. Teippivaipan laittaminen on alkanut olemaan niin hankalaa, sillä herra ei pysy paikallaan, että niitä käytetään enää öisin paremman imukykynsä takia. Tuolien alle on kiva kontata, kuten myös kaikista ahtaista väleistä, niistäkin, joista ei oikeasti enää mahdu. Väinö on oppinut kävelemään tukea pitkin ja rohkeasti etenee huonekalulta toiselle. Hän lähtee kontaten karkuun, jos jompi kumpi vanhemmista konttaa häntä vastaan. Väinö nukkuu edelleen useimmiten kolmet päikkärit, mutta ne ovat usein alle tunnin mittaiset. Kahdillakin pärjätään, jos unet on pidemmät. En ole kokenut pakottaa häntä pärjäämään kaksilla unilla, sillä hän touhuaa niin paljon hereillä ollessaan, ettei ole perusteltua pitää häntä kiukkuisena hereillä, mikäli aamutirsat ovat jääneet lyhkäisiksi.

Hei, mä kiipesin mun turvakaukaloonkin!
(Ja osaan edelleen poseerata.)

Mulla alkaa tällä viikolla töiden etsintä. Taidan kuitenkin lähettää tiedusteluja myös vanhaan työpaikkaan, vaikka toiveena olisikin työ uudessä työpaikassa. En vain tiedä, miten ikinä voisin olla edes vuoden vaihteessa työkuntoinen. Voisinko saada sairaslomaa työkyvyn heikkenemisesta yöheräilyn ja äitidementian takia? (Yhtenä päivänä kysyin isännältä: "Mikä se sana on, kun ei muista asioita?")