maanantai 30. heinäkuuta 2012

Sormiruokailua

Sormiruokailu on Väinön juttu. Soseiden ja puuron syömisessä on valitettavasti tullut pientä takapakkia. En tiedä, johtuuko se tästä helteestä vai mikä mättää. Vihannekset kuitenkin menevät paloina suuhun tuosta vain! Herkkuna erityisesti kurkku ja parsakaali. Kyllähän siitä sormiruokailusta tulee - ruoka-aineesta riippuen - melkoinen sotku, mutta niin tulee kyllä soseiden syömisestäkin.

Perunaa ja maissia soseena!
Äiti, oon valmis!
Ihmettelin, miksi kaikista kuvista tuli epätarkkoja, kun tajusin vasta nyt koneelle siirrettäessä, että kamerassahan oli manuaalizoomaus päällä... No tärkeintä ei ole kuvan tarkkuus, vaan havainnollistaminen syömistilanteen lopputuloksesta.

Törmäsin vahingossa ekoisi Leo Straniuksen blogiin, jossa "elämäntapahippi" eli ympäristöasiantuntija, joka on " tyytyväinen askeetikko, joka pyöräilee, juoksee ja elää verkoissa sekä boikotoi turhaa viihdesyömistä". Hänellä on 11 kuukautta vanha lapsi (jonka sukupuolta hän ei kerro, sillä hän kannattaa sukupuolisensitiivistä kasvutusta (huh)), ja hän jakaa kokemuksiaan lapsen kanssa elämisestä ympäristöystävällisesti ja noudattaen kiintymysvanhemmuus-kasvatusmetodia. Jäin hetkellisesti koukkuun blogiin, sillä se ärsytti ja kiinnosti. Erityisesti ärsytti sellaiset pienet jutut kuin "sormiruokailusta tulee hetkellisesti enemmän jätettä" tai että sormiruokailu aloitettiin päivälleen puolivuotiaana, koska täysimetystä suositellaan puolivuotiaaksi asti... Itse koen edelleen täysimettäväni Väinöä, sillä yksikään ruokailusessio ei ole tähän mennessä korvannut ruokailua tissillä, vaan aina hän on siihen tarttunut ruokailun jälkeen ehkä vielä ahnakkaammin kuin yleensä. Hän ei oikein tajua vielä, että ne muutkin syötävät on ruokaa. Mutta palatakseni ekoisin blogiin, kannattaa kurkata, sillä se herättää ajatuksia. Sitä aloin miettimään lukiessani kirjoituksia, että voiko liian täsmällinen ja tarkka oman näkemyksen mukainen ja tietyn periaatteen mukainen lapsen kasvattaminen olla turhan stressaavaa? Ihan niin kuin lapsen kasvattamisessa ei muutenkin tulisi stressaavia hetkiä :). Ja hieman ärsytti myös teksti luomusynnytyksestä isän kirjoittamana. He kun voivat puhua sen puolesta (niin kyllä puhun itsekin), mutta he eivät sitä koskaan voi kokea itse. Ja se ärsytti myös, että imetystä kannatettiin sen takia, että se on ekologista, varsinkin jos äiti noudattaa ympäristöystävällista ja vegaanista ruokavaliota. No, lukekaa itse :D. Hyviä juttuja oli myös.

Parina yönä on ollut ihan mielettömät ukkoskuurot. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä oli runsaasti ilmeisesti pilvisalamoita, sillä näytti kuin salamat olisivat juokseet kilpaa pilvissä, mutta kunnon jyrinät puuttuivat kokonaan. Onnistuin nappaamaan hienon kuvan, jota piti vähän parannella ylivalotuksen takia, jotta salama tulisi näkyville.


Toinen onnistunut, käsittelemätön kuva.
Eilen illalla sitten odotin jälleen ukkoskuuroa ja sehän tuli. En taaskaan meinannut malttaa mennä nukkumaan, vaan yritin jälleen metsästää onnistuneita salamakuvia. Harmittavasti salamat löivät jossain pilvissä niin, että vain valo välkkyi. Loppukuurosta taisi tulla enemmän näkyviä salamoita, mutta päätin mennä jo nukkumaan.

Ukonilma toi mukanaan myös todella hiostavan yön. Makuuhuoneen lämpötila oli jopa yli 29 astetta. Itsekin siinä jo nukkuu huonosti, mutta myös Väinö kärsi hikoilusta. Illalla, kun hän oli nukkunut puoli tuntia, hän heräsi läpimärkänä ja päätimme pienen hyssyttelyn jälkeen viedä pojan kylpyyn viilentymään. Kävi ilmi, että Väinö osaa todellakin polskutella! Käytiin lauantaina Caribiassa uimassa ja siellä jo huomattiin tämä taito.

Tuimailmeinen polskuttelija.

Pitää muuten vielä kirjoittaa, että konttausopettelu on edelleen menossa. Väinö nousee konttausasentoon ja heittäytyy siitä eteenpäin :). Hän myös vähän ryömii. Ja tänään oppi heiluttamaan helistintäkin. Ja melkein istuukin jo. Tärkeitä taitoja.

On tämä kotiäiteys niin rankkaa ja palkitsevaa samaan aikaan. Ja tuntuu, että koko ajan saa olla siivoamassa. Ja nythän on vasta yksi lapsi, eikä se vielä paljon osaa sotkua tehdä - paitsi syödessä :)

4 kommenttia:

iku kirjoitti...

Ainakin Väinö näyttää nauttivan sormilla syömisestä! Kehittyy samalla hyvin tuo silmä-käsikoordinaatio:)

Kaisa kirjoitti...

Todellakin nauttii! Tänään yritin antaa vähän sosetta (peruna-broccoli) sillä aikaa kun broccoli höyrystyi, mutta ei suostunut syömään. Broccoli taas maistui käsistä. Ja se kyllä oikeesti syö sitä, ei vain imeskele, vaikka enemmän kyllä päätyy lattialle kuin mahaan :)

Kohtuullinen kirjoitti...

En uskaltautunut vielä tuohon mainitsemaasi blogiin kurkkaamaan, kun juuri iski sellainen ahdistus lähipiirinkin aiheuttamana. Tuntuu tosiaan, että jos joku on päättänyt VAKAASTI toimia tietyillä tavoilla, niin helposti myös tyrmätään muiden tavat toimia. Just tänään vaan hiljenin, koska en olis voinut ruveta väittelemään. Kannatan kyllä kaikkea mahdollista "hippeilyä", jos se itsestä on mukavaa, mutta mulle ei kyl kaikki sovi ja ei tarttis kenenkään ruveta toiselle pätemään. Hyvä, että parsakaali maistuu, siinä on rautaa!

Kaisa kirjoitti...

Olen päättänyt nyt äitinä ollessa yrittää olla tuomitsematta muiden tapoja toimia vanhempina, mutta silti huomaan joskus päivitteleväni toisten tapoja... Olen samaa mieltä, ettei päteminen kasvatusasioissa ole kohteliasta, mutta neuvoja ja suosituksia voi antaa tuomitsematta silti toisen tapaa toimia. Ekoisin perhe tuntuu suorittavan omaa elämäntapaansa sen sijaan että se olisi luontaista toimintaa. Me ollaan puoli vuotta menty ns. mutu-tuntumalla ja lapsen ehdoilla, mutta nyt on täytynyt vähän jo skarpata. Alku näyttää ihan hyvältä.

Tyttö tuli!

Olin aivan varma, että vauva syntyisi etuajassa, kuten veljensäkin. Laskettu päivä lähestyi, eikä kehossa tuntunut harjoitussupistuksien lis...