Muistakaa heijastimet!

Autolla ajo on helpottanut, kun kokemusta on tullut lisää. Enää ei autoreissut ole niin stressaavia ja kaistanvaihdotkin tuntuvat jo paljon helpommilta :). Olen tässä parin kuukauden aikana huomannut, että tieliikenne on täynnä törppöjä. Lisäksi olen alkanut kiroilla jalankulkijoille ja pyöräilijöille, jotka eivät käytä pimeällä heijastimia. No, en ihan kiroilemaan, mutta heijastimen käytön tärkeellisyys on tullut ihan eri näkökulmasta huomatuksi. Turussa on sellainen hassu ilmiö, että ihmiset käyttävät merkittävän paljon turvaliivejä pimeällä. Esimerkiksi jokirannassa lenkkeilijällä voi ihan hyvin olla turvaliivi päällä. Siis pöllöltähän se kaupungissa näyttää, mutta nyt auton ratissa olen kyllä ollut ihan iloinen turvaliivien käyttäjistä. Ne kyllä huomaa jo kaukaa. Vaikka olen itsekin käyttänyt yleensä pimeän aikaan heijatinta, niin nyt täytynee kiinnittää siihen vielä enemmän huomiota. Turvaliiveilemään en kuitenkaan lähde.

Noin 10 viikkoa jäljellä ja maha paisuu kuin pullataikina :). Siteerakseni erästä kirjaa: Monimutkaisista oireista huolimatta raskautta ei lasketa sairaudeksi." Vaikkakin kaikki on mennyt hyvin, kyllä välillä alkaa pänniä se, ettei saa nukkua mahallaan tai on muuten vain kömpelö olo. Eikä tämä tästä parin kuukauteen ainakaan helpotu. Alan pikku hiljaa ymmärtämään autokoulun opettajani kommentin, ettei hän juuri raskausaikaa kaipaa (hän oli siis juuri palannut hoitovapaalta, kun aloitin ajotunnit) Mutta koska tähän olen itse omasta tahdostani lähtenyt, niin ne vaivat on keskettävä ja palkintohan on maailman parhain! Ei siis valiteta enää :).

En ole oikeastaan kertaakaan aikuisiässä omassa kodissani laittanut joulua millään tavalla. Kynttilät kaivan jo syksyllä esille tuomaan tunnelmaa, mutta muuten ei joulukoristelut ole kiinnostanut. Nyt olen kuitenkin yllätyksekseni lukenut töihin tulleita jouluaiheisia lehtiä ja miettinyt, miten voisi kotia tunnelmoida. Ikeasta kävin hakemassa muutaman kartiovalkokuuden parvekkeelle talvikoristeeksi ja viikonloppuna taidetaan laittaa sinne myös jouluvalot. Luulen, että joulun tunnelmointi jää siihen. Vai jotain pientä lisää...

Sain vielä kuukauden lisää työaikaa, eli sopimustani jatkettiin vuoden loppuun asti. Mahtavaa, ettei tarvitse olla päivääkään työttömänä ennen loman alkua. Laiska-Kaisa olisi kyllä voinut jo jäädä kotiin rentoutumaan, mutta onhan sitä kivaa tehdä töitäkin. Viimeiset kolme viikkoa olen ollut taas työnjohtajana, enkä alkuun muistanutkaan, kuinka stressaavaa se työ voi pahimmillaan ollakaan. Työnjohtotehtävissä huomasin myös, että on pakko hidastaa vauhtia. Ennen oli tapana reagoida tilanteisiin nopeasti ja suorastaan kiitää tapahtumapaikalle, mutta nyt on ollut pakko kävellä rauhallisemmalla temmolla. Ei kai sitä pitäisi niin kiire olla tässä elämässä, etteikö ehtisi joskus hieman rauhallisemmin ottaa, mutta silti hoitaa hommat. Ensi viikolla pääsen takaisin leppoisampiin toimistohommiin. Hei hei painavat turvakengät!