Sitä sun tätä taas

Huh huh, vakuutusten vertailu on syvältä. Saatiin onneksi päätös tehtyä ja pitäisi se varmaan kertoa kyseiselle vakuutusyhtiöllekin :). Tylsää ja hankalaa hommaa joka tapauksessa, kuten jo edellisessä postauksessa tuhisinkin.

Ostin muuten elokuussa uuden läppärin. Sain opinnäytetyöstä hieman suuremman korvauksen kuin olin ajatellut ja päätin palkita itseni rankan kevään jälkeen. Kotiin päätyi valkoinen Sonyn VAIO ja olen ollut tähän tyytyväinen. Näppäimet muistuttavat hieman Applen MacBookin näppäimiä ja hyvähän näillä on kirjoitella. Yksi parhaimmista ominaisuuksista on sisäänrakennettu muistikortinlukija. Kuvat siirtyvät kamerasta pikavauhtia koneelle. Ei enää hitaita USB-liittimiä!

Kuva: Sony

Kun saatiin tietää, että perheenlisäystä on tosiaan tulossa, ilmoitin äitille, että on yksi potkupuku, minkä haluaisin. Tiesin, että äiti oli säilyttänyt joitakin meidän vanhoja vauvanvaatteita, sillä ne oli nuorempana mukana nukkeleikeissä. Yksi niistä jäi erityisesti mieleen. Aluksi potkupukua ei meinannut löytyä, mutta viikonloppuna sain aarteen kotiin. Aitoa 70-luvun retroa! Ja vielä hyvässä kunnossa. Hyvä Tutta.

Neulon itselleni myssyn, jonka ohjeen sain lankakaupasta. Ihastuin siellä esillä olevaan myssyyn ja ajattelin, että siinä on tämän syksyn myssyni. Siitä tuli sitten liian pieni... uusiksi menee. Hermotkin meinasivat mennä sen kanssa, mutta kyllä se valmiina kivalta näytti. Laitan kuvan, kunhan saan sen valmiiksi. Pitkät sukatkin sain valmiiksi, mutta niistä tuli liian isot :D. Ajattelin purkaa hieman kärjistä ja tehdä oikean kokoiset. Tänä syksynä ei oikein neulominen suju ihan sutjakkaasti. Missähän vika?

Käytiin viikonloppuna "uudella" autolla vanhempiani moikkaamassa ja täytyy sanoa, että ollaan autoon edelleen tyytyväisiä. Yksi paras ominaisuus autossa on se, että se on pihi :D. Yhdellä tankillisella ollaan ajettu pian 670 km, mutta pian täytyy käydä tankkaamassa. Olen harjoitellut ajamista joka päivä töihin ja kotiin. Eipä se muuten sujuvammaksi tule. Edelleen ajaminen on mulle stressitilanne, mutta ei enää niin paljoa kuin viikko sitten. Eli varmuutta on tullut. Silti pelkään koko ajan, että mällään auton jollain tavalla. Toivottavasti en kuitenkaan!

Miksei kukaan ole kertonut, että raskausaikana sisäelimet painavat inhottavasti kylkeä, varsinkin syömisen jälkeen? Paljon kyllä puhutaan aamupahoinvoinnista, närästyksestä, turvotuksesta ja suonenvedoista, mutta tuosta ei kyllä kovinkaan paljoa kirjoitella. Ei oikein tiedä, miten päin pitäisi olla, kun pahimmat paineen tunteet tulevat. Melko inhottavaa, mutta yritän kuitenkin muistuttaa itseäni siitä, että onneksi ei ollut mitään aamupahoinvointia alussa. Säästyin siltä rääkiltä.