Brussels

Kävin pitkällä viikonlopulla Brysselissä moikkaamassa Saaraa. Oli tosi mukavaa, kierreltiin vähän kaupunkia, nautittiin paikallisia herkkuja sekä vietettiin iltaa keskieurooppalaisittain - viiniä siemaillen.

Maistelin White Beeria

Kysymys kuuluu: Kuinka monta tuntia kestää matkustaa Brysselin europarlamenttitalon edestä Suomen Turkuun Sirkkalankadulle?

Vastaus: 14 tuntia.

Paluumatkalla ei oikein pelannut aikataulu. Mulla oli koneenvaihto Kööpenhaminassa ja siinä piti olla 40 minuutti aikaa. Ensimmäinen kone lähti kuitenkin 35 myöhässä ja olin Köpiksessä juurikin siihen aikaan, kun seuraava kone lähti. Eli myöhästyin siitä. Seuraava kone Helsinkiin lähti 25 minuuttia myöhemmin, mutten saanut siihen enää paikkaa. Seuraavaan sain ja se lähti kolmen tunnin kuluttua eli klo 22:40. Sain pitkästä odotusajasta hyvitykseksi 75 kruunun ruokakupongin, joka osoittautui noin 10 euron arvoiseksi (sain sillä kahvikupin, vesipullon ja pizzasliden...). Kysyin myös, että ehtisinkö yhdelle lennolle Turkuun, mutta oli kuulemma liian myöhäistä saada sille paikka (olin nähnyt sen departures-taululla ja se olisi tietysti maksanut jotain). Kööpenhaminan lentokenttä on aika iso ja odotin siinä keskivaiheilla, että miltä portilta lento lähtee. Kun tietoa lennosta tuli, se oli hieman erilaista mitä odotin: kone olisi tunnin myöhässä. Lopulta sain portinkin tietoon, mutten siis voinut edes nukkua siinä välissä. Olin todella uupunut ja halusin vain kotiin. Lopulta päästiin ilmaan ja Suomeen. Laukkuni oli ehtinyt jo edellisellä lennolla Suomeen. Kerrankin niin päin :). Jouduin vielä odottamaan tunnin tyhjällä lentokentällä bussia Turkuun. Sain vihdoin nukuttua noin tunnin bussissa, kunnes heräsin kuskin kaahailuun. Kotona olin aamulla hieman ennen kuutta. Ehdin nukkumaan vajaat pari tuntia, ennen kuin piti herätä labroihin kahdeksaksi! (ja siis oikeasti mun piti olla untenmailla jo puoli kahdelta)

Potkurikone Helsingistä Riikaan menomatkalla. Riikan lentokentällä oli tosi liukkaannäköinen laskeutumisrata ja pelkäsin ettei kone pysähdy koskaan (koska tuon kokoinen kone ei tehnyt yhtä mehevää jarrutusta kuin isommat koneet).

Koko myöhästelyjuttu olisi ollut ihan ok, jos ei olisi ollut noita labroja aamulla. Se sai mut hyvinkin hermostuneeksi, sillä tiesin, etten osaa nukkua liikkuvissa kulkuneuvoissa. Ja tiedän, että väsyneenä olen todellinen zombi. Väsymys kostautui labroissa sillä, että mulla meni yhdessä kohdassa ihan täysin hermot ja aloin itkemään (aika noloa, mutta olin TOSI väsynyt). Päätin sitten selittää opettajalle tilanteen ja onneksi se ymmärsi ja olisi laittanut mut siihen työhön vain sivustakatsojaksi, mutta osallistuin kuitenkin muuhun kuin liuosten tekemiseen (joiden onnistuminen oli olennainen osa työtä ja joiden takia meidän työ viimeksi epäonnistui ja mun hermostuminenkin liittyi niiden laskemisiin). (Nais)opettaja sanoi mulle lopuksi: "Kyllä mä kuulen ymmärrän. Mulla on itselläni kaksi tytärtä."

"Failed calibration. Cal curve was not made"

Edellisen labrakerran litkut eivät onnistuneet, kun piti piirtää TC-kalibrointikäyrä

(TC=total carbon, yritettiin määrittää vedestä hiilipitoisuus).

Opettajan kommentti oli jotenkin osuva päätös koko reissulle, sillä oltiin aika paljon Saaran kanssa höpötelty siitä, miten naiset käsittelee ja tuntee erilaisia asioita eroten siitä, miten miehet ne ymmärtää. Tosin turinat painottuivat enemmän tuohon naisten osuuteen. Pohdittiin sitäkin, että kuinka paljon hormonit vaikuttavat naisten olotilaan ja tuntemuksiin. Ja se tuntuu olevan sellainen aihealue, mitä miehet ei pysty ymmärtämään vaikka niille kuinka yrittäisi selittää.

Niin ja tietysti välillä Brysseli-Kööpenhamina mun vieressä istui noin 8-vuotias poika, jolla oli flunssa. Se yski koko ajan ja niisti kätensä sormiin ja sitten housuihin ja se isä vain istui vieressä lukien lehteä. Teki mieli ojentaa sille pojalle nenäliina. Mun mielestä on käsittämätöntä, että minkä takia tän hetkisen pandemian aikana ei lapsille opeteta, että kuinka käyttäydytään julkisella paikalla, jos on flunssa (en tiedä vaikka sikainfluenssa sillä olisi ollut). Tai miksi niitä edes sitten raahataan niin välinpitämättömästi matkassa. Kaiken lisäksi, kun kapteeni oli kuuluttanut, että päästäkää ensin ulos ne, joilla on kiire jatkolennolle, ja pyysin päästä ikkunapaikalta pois, se isä tuhahti, että miten mä meinaan päästä niiden ihmisten ohi (ja olin just kysynyt lentoemänältä mahdollisuuksiani jatkolennolle ehtimiseen ja sen portti). Selitin, että pitäähän mun ottaa vielä takki. No. Nyt mulla on sitten kuumetta. Grrr.