Saisinko uuden istumapaikan, kiitos!

En usko, että olisin eläissäni myöhästynyt junasta. Nytpä sain kokea senkin.

Oon jo hetken aikaa suosinut kotikoti-reissuilla linja-autoa, koska se kulkee suoraan, eikä tarvitse suorittaa vaihto-operaatioita ja sillä pääsee "melkein" porukoiden kotiovelle asti. Maanantaina päätin kuitenkin tulla Lahdesta Turkuun junalla pitkästä aikaa - onhan junissa nykyään PC-pistokkeet ja mulla oli yksi raportti kesken, jonka palautuspäivä sattui olemaan juurikin se samainen maanantai. Matka alkoi "hyvin": juna oli jo laiturille tullessaan 10 minuuttia myöhässä. Junan vaihtoaika Pasilassa oli 15 minuuttia, joten ajattelin, että ehdin varmasti Turun-junaan. Pasilassa ilmoitettiinkin sitten, että junamme olikin jo 15 minuuttia myöhässä ja että Turkuun menevä juna odottaa meitä. Odotti kyllä, mutta olin melkein viimeisessä vainussa ja liukuportaissa mun edessä oli mies, jonka laukku oli juuri liukuportaitten levyinen, enkä voinut sitä ohittaa. Kun saavuin pienin juoksuaskelin uudelle laiturille, junan perä oli kosketuksen päässä, kun se lähti liikkeelle. Oli vain energian hukkausta juosta se kiinni ovelle asti ja todeta, ettei se odota. Kävelin suoraan lipunmyyntiin, selitin puuskuttaen tilanteen ja sain onneksi uuden paikan tunnin päästä lähtevään junaan (jihaa: tunti Pasilassa tekemättä ei mitään). En muuten ollut ainut matkustaja, joka ei ehtinyt siihen junaan. Kun sitten vihdoin ja viimein elämän pituinen tunti oli kulunut ja toinen juna saapui ja konduktööri sen mukana, joudun selittämään juurta jaksaen tilanteeni. Tietysti. Ja näyttämään uuden istumapaikkatositteen.

Eikä fiilistä parantanut se, että keuhkot tuntuivat taas iljettäviltä pienen juoksupyrähdyksen jälkeen. Tänään sain vihdoinkin raahattua itseni lääkärille ja keuhko-ongelma selvisi keuhkoputkentulehdukseksi. Se oli ilmeisesti jyllännyt mun keuhkoissa jo melkein neljä viikkoa. Silloin oireet alkoivat, tosin hieman erilaisina ja lievempinä.

Täytyypi vielä mainita ammattitaitoinen terkkari, jonka luona ensin aamulla kävin, koska sen luo pääsee ilman ajanvarausta. Se, mitä sen kanssa käydyistä keskusteluista jäi mieleen oli: "Ei se varmaan oo mitään vakavaa, mutta mä varaan sulle kuitenkin lääkäriajan. Onhan kyse sentään keuhoista." Onneksi oli kyse kuehkoista?