Maailmoja

Tein tänään kauppamatkalla yllättävän mietiskelyhavainnon. Vaikka mun nykyinen työ on periaatteessa yksinkertaista - varsinkin kun kaikki ajattelujutut vielä oppii - niin se maailma, missä töitä teen, tuntuu silti paljon mielekkäämmältä kuin maailma, missä työskentelisin tanssiopettajana. Mä olen jo kauan toitottanut sitä, että nyt tuntuu opiskelu ja ala hyviltä ja onnistuneilta valinnoilta, mutta että siihen päälle tulee vielä yllättäen tällainen fiilis, tuntuu vielä enemmän mahtavalta.

Olen paljon pohtinut (no en kylläkään kovin tietoisesti viime aikoina) omaa matkaani löytää itseni. Nyt tuntuu siltä, että olen tietyllä tasolla tasapainossa ja sinut (tai minut) itseni kanssa. Kunhan vain muistaisin sen itsekin aina. Matka minuuteen ja ehkä sen myötä myös aikuisuuteenkin on ollut vaihderikas, mutta se on opettanut paljon. Huonojen asioiden kautta olen ajautunut maailmaan, jossa on hyvä olla ja jossa voin luottaa ja uskoa itseeni.

Tässä pinnallisten kirjoituksien alla olen myös ensimmäistä kertaa ikinä potenut vakavaa vauvakuumetta. En ole ikinä ennen toivonut niin paljoa omaa jälkikasvua kuin viime aikoina. Tosin vielä ei ole sen aika, mutta haaveillahan saa :). Jännä olo.