Työpäiväkirja

Koska kesätyöni on siis osa koulutukseen kuuluvaa työharjoitteluani, meidän täytyy pitää viikottain työpäiväkirjaa. Ajattelin aukaista teille salaisen sana-arkkuni (tai jonkin sellaisen) ja antaa teidänkin lukea näitä ajatuksia. Mitäpä sitä nyt kahta kertaa samoja asioita kirjoittamaan. Osa saattaa tosin olla jo aikaisemmin tässä blogissa mainittua.

Viikko 1: 12.5.-16.5.08

"Ensimmäinen viikko on ollut täynnä uusia asioita ja perjantaina vasta tajusin, kuinka paljon minulla on oikeasti vielä opittavaa. Pakkauskoneilla kun tuntuu olevan jokin mystinen sielu. Ne ovat kuin naisia: jos et anna niille huomiota, ne alkavat kiukuttelemaan. Toisaalta ne ovat kuin miehiä: niitä on vaikea ymmärtää.

Ensimmäiset päivät menivät lähinnä ihmetellessä, mutta pääsin jo heti ensimmäisenä päivänä koneen äärelle tuuraamaan. Minulla on ollut koko viikon mukana perehdyttäjä, joten hirveästi en ole vielä saanut itsenäisesti tehdä töitä, enkä varmasti vielä siihen pystyisikään. Loppuviikosta sain jo olla yksikseni pakkauskoneen toisessa päässä. Perustäyttämiset onnistuu jo, kuten myös materiaalin haku varastosta ja sen ilmottaminen koneelle. Toimintahäiriöihin en vielä oikein osaa reagoida yhtä nopeasti kuin vakituiset työntekijät, mutta pikku hiljaa. Olenhan ollut vasta viikon töissä. Opittavaa on myös siinä, kuinka toimintahäiriöitä puretaan ja päästään taas normaaliin tilanteeseen.

Olen todella tyytyväinen perehdyttämiseen ja Raisiolla on "virallinen" perehdyttämissuunnitelma uusille työntekijöille. Työturvallisuusasiat ja -varoitukset tulevat esille joka päivä ja se on hyvä asia.

Työtoverit tuntuvat mukavilta ja kertovat omista kokemuksistaan ja huomioistaan sekä käytännön neuvoja, jotta minun olisi helpompi toimia työtehtävissäni.

Työsopimuksen olen jo tehnyt, sillä ensisijaisesti he ovat palkanneet minut kesätyöntekijäksi ja sairaslomasijaiseksi, mutta en ole ehtinyt vielä tekemään työharjoittelusopimusta, sillä tehtaanjohtaja on ollut niin kiireinen, ettei hänellä ole ollut aikaa tavata minua.

Aloitan mielenkiinnolla uuden työviikon, jolloin teenkin yövuoroa. Saa nähdä, miten fysiikka kestää seuraavan viikon. En ole nimittäin aikaisemmin kolmivuorotyötä tehnyt."

Viikko 2: 18.5.23.5.08

"Toinen viikko tuntui töissä pitkältä kuin nälkävuosi! Se varmasti johtui siitä, että työt alkoivat jo sunnuntaina ja olin töissä yöt. Päivät menivät nukkuessa, eikä minkäänlaista sosiaalista elämää ollut koko viikkona (paitsi viikonloppuna). Työn tekeminen alkoi sujua paljon paremmin, kun sain jo tehdä itsenäisestikin töitä. Opin taas paljon, mutta ehkä enemmän juuri oman tekemisen kautta niitä asioita, mistä viime viikolla oli puhe.

Perehdyttäminen siis painottui pääosin viime viikkoon, tällä viikolla olen saanut oppia oman tekemisen kautta. Työparina minulla oli oikeastaan vain yksi ihminen (nimi poistettu), jolta opin tosi paljon, ja joka omalla tavallaan jatkoi edellisen viikon perehdyttämistä.

Yöllä työskentely sotki oman ajatusmaailman melkoisesti, mutta perjantaina taas pääsin mukaan tähän normaaliin elämään. Fyysistä väsymystä ei juurikaan ollut, mutta henkisiä väsymyshetkiä oli muutamia. Eli kokonaisuudessaan yövuorot menivät hyvin. Välillä tulin ajatelleeksi, onko kolmivuorotyö ihmisen hommaa ollenkaan ja totesin että eipä oikeastaan. Toisaalta arvostus tehdastyöläisiä kohtaan on parin viikon aikana noussut melkoisesti. Myös taisteleminen omaa kehoa ja sen jaksamista vastaan tuntui erilaiselta kuin aikaisemmin. Tuskin kehoaan voi kouluttaa ainaiseen vuorokauden rytmin vaihteluun.

Täytyy myöntää, että minua hieman kummastuttaa sukupuolijakauma työtehtävissä. Tuntuu kuin olisin matkustanut ajassa muutamia kymmeniä vuosia taaksepäin. Työnjohtajat, prosessinhoitajat ja laitosmiehet ovat kaikki miehiä ja prosessityöntekijät muutamaa miestä lukuunottamatta naisia. Samalla kummastutaa prosessityöntekijöiden nöyryys työnjohtajia kohtaan. En ole tottunut niin eroteltuun maailmaan. Jollain tapaa tahtoisin rikkoa sen rajan, mikä tehtaassa on eri työtehtävien edustajien välillä.

Ensimmäistä kertaa oman työuran aikana teen työtä, jota ei tarvitse valmistella kotona, ja se tuntuu ihan mahtavalta. Sen kuin vain menee töihin ja tekee sen, mitä käsketään. Silti saa tehdä sekä itsenäisesti että pareittain töitä. Joku on aina lähellä, kun tarvitsee kysyä neuvoa."

Viikko 3: 26.5.-30.5.08

"Viikon aikana olin paljon juoksevan margariinin ja öljyn pullotuksessa. Se oli sinänsä ihan mukavaa, koska nyt jäivät monet asiat paljon paremmin muistiin. Olisi ollut kivaa olla myös rasiakoneella, mutta onhan tässä koko kesä aikaa. Koko viikon aikana sain varmistettua omaa osaamistani pullotuksessa sekä opin uutena juuri ämpärien ja laatikoiden pakkausta. Myös tuotantoerän aloittaminen "tyhjältä pöydältä" oli uutta. Aikaisemmin olen ollut opettelmassa tuotteen tai tuotantoerän vaihtoa lennosta.

Pullotuksen lisäksi sain pakata 2,5 kilon ämpäreitä margariinia sekä 10 kilon laatikoita voikreemeä. Näissä pisteissä lavaus tehtiin käsin, joten fyysistä kuntoa tarvittiin. Eräs työntekijä sanoi, ettei hän tykännyt olla näissä pisteissä, sillä niissä tulee hartiat kipeiksi. Tanssinopettajana teki mieli sanoa hänelle, että työtä tekevää kehoa täytyy pitää kunnossa myös vapaa-aikana ja venytellä, mutta en sanonut. Muutenkin olen kiinnittänyt huomiota omaan työergonomiaan. Vartalon kiertoja ja painavien esineiden nostoa tulee vastaan joka päivä, joten on syytä miettiä, miten saada liikeradat mahdollisimman monipuolisiksi, jottei oma keho siitä kärsi ja synny rasitusvammoja. Myös istuessa yritän olla löhöämättä, jotta pysyisin virkeänä ja valppaana.

Tällä viikolla kohtasin ensimmäistä kertaa hieman negatiivisia tuntemuksia. Eräs työkaveri, joka on siis vakituisesti tehtaalla töissä, suhtautui minuun kuin pitäisi minua tyhmänä tai yksinkertaisena. Olimme yhtenä päivänä aloittamassa ämpäreiden täyttöä ja meidän piti laittaa linja kuntoon ja odottaa, jotta margariini olisi valmista pakattavaksi. Kysyin häneltä, mitä voin tehdä, koska en ollut ollut aikaisemmn kyseisessä työpisteessä aloittamassa, enkä siis tiennyt, mitä valmisteluja siellä piti tehdä. Hän sanoi vain, että ei oikein mitään, tässä laitetaan valmiiksi näitä tasoja yms. Samalla hän itse touhusi koko ajan jotain, mistä olisin voinut osan tehdä, mutta hän ei vain suostunut kertomaan minulle mitä piti tehdä. Ilmeisestikään hän ei luottanut siihen, että osaisin tehdä yhtään mitään - varsinkaan itsenäisesti. Samainen työpari ei toisessa työpisteessä antanut minun selvitellä ongelmatilanteita, vaan syöksyi itse aina väliin, kun yritin jotain tehdä (jonka oikeasti jo osasin). Muutenkin hänen kommentinsa on yleensä :"Älä tee noin." "Älä koske paljain käsin." tai muuta negatiivista. Minulle tulee hänen seurassa todella ikävä olo ja tuntuu, että päivät menevät pilalle. Toisaalta taas suurin osa työkavereista ovat todella mukavia, vaikka ovatkin jo aika iäkkäitä. Heidän kanssaan on mukava työskennellä ja minulla on sellainen olo, että he luottavat minuun. Onneni on siis se, että työparit vaihtuvat päivittäin, kuten myös työtehtävät.

Olen huomannut sen, että automaattisesti ajattelen, mitä parannusehdotuksia kaipaisin työhöni. Mikään ei ole kuitenkaan vielä niin suurta (tai tarpeeksi pientä), jotta siitä voisi palautelaatikkoon ehdotuksen laittaa."