Opiskelua

Välillä on tullut mieleen, että kuinkahan moni mun läheisistä ihmisistä uskoi, että pärjäisin nykyisessä koulussani ja kuinkahan moni oli sitä mieltä, että heitän elämäni hukkaan, kun yritän opiskella uutta ammattia. Lukioajoista oli kuitenkin kulunut jo vuosia.

Mä en ole kertaakaan itse epäillyt, ettenkö pärjäisi. Kun pääsin valintakokeista läpi niin hyvin pistein, uskoin itseeni täysin. Enemmän jännitti se, että tuntuuko tämä oikealta alalta (edellinen ala oli kuitenkin epäillyttänyt mua koko opiskelun ajan). Pelkäsin, että olin tehnyt taas väärän valinnan.

Mutta voin paljastaa, että en ole tehnyt väärää valintaa. Opiskelu on ollut koko ajan mielenkiintoista (mitä nyt fysiikan tunnit tuntuvat joskus puuduttavilta) ja vienyt ihan täysillä mukanaan. Olen pysynyt mukana kyydissä ja olen ehkä onnellinenkin siitä, etten ole heti lukion jälkeen pyrkinyt tälle alalle. Tunnen, että nämä muutamien vuosien elämänkokemukset ovat tehneet minusta erilaisen opiskelijan kuin mitä olisin ollut heti lukion jälkeen. Osaan käsitellä opittavia asioita aivan eri tavalla kuin luokkakaverini.

Tuntuu hyvältä huomata, että pystyn vielä kaivamaan pääni sopukoista asioita, jotka olen opetellut 6-9 vuotta sitten. Sekin tuntuu hyvältä, että vaikka koulujuttuja on koko ajan ja paljon, niitä jaksaa tehdä ja suurimmaksi osaksi ne vievät mukanaan, koska ovat niin mielenkiintoisia. Ainut ongelma on se, että joskus on hieman vaikeaa aloittaa työskentely ja keskittyä, kun tämä Internetti vie mukanaan... että plaah ja takaisin laskemaan kemian laskuja, jotka ovat tänään yllättävän vaikeita.