Hyvää

Hitsi mun tekee mieli vain koko ajan hokea, että elämä on niin ihanaa. Mistähän tämä kaikki on tullut? Tai siis kun ei ole tapahtunut mitään mullistavaa enää, mutta ilmeisesti olen vain selvittänyt itselleni sellaisia asioita, mitkä saavat mut hymyilemään jopa yksin kaupungilla kävellessäni. Mutta se on hassua, että en mä oikeastaan ole edes selvittänyt itselleni mitään. Mä olen vain ollut ja elänyt elämääni ja se on tuntunut joka hetkellä paremmalta ja paremmalta. Yhtäkkiä se iso sumuinen ja epämääräinen solmu päässäni on auennut. Entisen huonon itsetunnon sijaan olen ylpeä siitä mitä olen ja tiedän mitä osaan. Mulla on vihdoin kauan kaivattu terve itsetunto! Jesh! En enää ajattele, että missä asioissa olen paska, vaan hakeudun niiden asioiden pariin, missä olen hyvä ja mistä saan hyviä kokemuksia ja tuntemuksia. Kaikki on vaan niin mahtavaa! Ostin muuten vuosia ja vuosia sitten sellaisen kortin, jossa luki: "Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa." Allekirjoitan tuon täydellä sydämellä. Voi että miten ihminen voikaan rakastaa itseään ja omaa elämäänsä, heh, mutta niin sen pitää mennä, koska muuten kaikki on paljon vaikeampaa. No joo, mun hiuksista en nyt ihan kauheesti tykkää, mutta onneks ne kasvaa koko ajan ja muutenhan olen tosi ihana ja loistava! Eikö? :P