Mulla oli viime viikolla se vapaaputki, josta kirjoitinkin. Kävin ensin Lahessa penkomassa vanhoja tavaroita ja nauramassa ittelleni, kuinka tyhmiä asioita ja juttuja olenkaan säilyttänyt. Helmenä löityivät kuitenkin yläasteen koulun lehdet, Kärpäslätkät. En muistanutkaan, että olin aikoinani toiminut päätoimittajana. Hmmm. Ei taida tästä tytöstä olla enää moiseen kirjoittamiseen. Vaikka joskus tekis kyllä mieli haastaa itsensä kunnon kirjoittamiseen (toisaalta, eikös se opinnäytetyön väsääminen ollut aika hyvä yritys!!!)No, kuitenkin. Vapaiden aikana kävin myös Helsingissä Lintsillä. Olipa se uusi Kirnu aika veikeä. Ainakin tunsin oman vatsani rintakehän kohdalla. Henkilökunnan etuna sain pari ranneketta ilmaiseksi (kuten Särkkäänkin!) ja pääsimme ekaa kertaan katsastamaan myös Sea Lifen kalat. Hassuja olivat. Musta ei varmaan vois ikinä tulla mitään eläinhoitajaa (vaikka joskus salaa apinan hoitajan työstä haaveilenkin), koska mä vaan nauraisin niille eläimille päivät pitkät. Jotenkin kaikki eläimet on vaan ihan hassuja. Ehkäpä öttiäisen tulon jälkeen (kuusi vuotta sitten) olen alkanut näkemään eläimissä niiden sielut. Ennen en osannut ymmärtää ollenkaan, että jokaisella elävällä olennolla on niin selkeästi oma luonteensa, ei pelkästään ihmisillä. Niissä on niin paljon inhimillisiä piirteitä, jotka näyttävät hassulta yhdistettynä ulkomuotoon. Eivätkä kalat näytä olevan poikkeuksia. (tosi syvällistä, daa)
Ötti elikkäs Nero.Yllätin tänään itseni ymmärtämällä venäjää todella hyvin. Ymmärsin lähes kaiken, mitä eräs asiakas lapsilleen sanoi ja puhuin itsekin hieman. Hauskaa. Olen myös yllättänyt itseni puhumalla supernopeasti ruotsia ja ymmärtäväni kaiken englannin, mitä mulle on puhuttu. Jos ei muuta jää työpaikasta käteen, niin ainakin kunnon kielikylpy! Oon kyllä aina tykänny ruotsista, mutta on tosi kiva huomata, että sitä uskaltaa käyttääkin, vaikka useimmiten menee varmasti kieliopit ja taivutukset pertsiälleen, kun ei enää vanha pää tahdo kaikkea muistaa. Mahdoinkohan kirjoittaa jo siitä huomiosta, että tajusin, etten ole lukion ruotsin tunteja lukuunottamatta varmaan ikinä käyttänyt ruotsia! En edes Tukholman reissuilla. Jo oli siis aikakin.
Pitäis alkaa taas liikkumaan. En oo koko heinäkuussa käyny salilla, kun Eetu ja Heini ei oo ollu maisemissa, enkä oo yksinkään viittiny käydä. Eli taitaa tavoite "50 kg penkistä kesän lopulla" kariutua. Mutta mun kesä loppuu siihen, kun koulu alkaa ja sehän alkaa vasta elokuun lopulla. Luistelukin on jäänyt hieman vähemmälle, kun on satanut ja työpäivän jälkeen oon yleensä ihan poikki. Mutta ehkäpä kohta taas pääsee liikkeelle. Ens viikolla alkaa opetuskin Elixiassa!! Huh. Mitään en oo vielä valmistellu, en edes musiikkeja etsinyt. Vielä ehtii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti