Pariisi - rakkauden kaupunki

Lauantaina me matkustettiin Pariisiin. Kun mentiin hotelliin, respamies antoi meille toisen hotellin osoitteen ja sanoi, että meidän täytyy mennä sinne, koska heillä oli jotain vesiongelmia. Uusi hotelli oli ihan lähellä ja hinta oli sama. Huone oli pieni, mutta eipä siellä paljon ehditty olemaan.

Lauantaina lähdettiin heti katsomaan Eiffel-tornia. Oli varmasti yli 20 astetta lämmintä ja aurinko paistoi. Jonotimme yhteensä kolme tuntia, jotta pääsimme alhaalta huipulle asti. Ensin jonotimme lippuja, sitten hissiä ja sitten toisessa kerroksessa vielä hissiä huipulle. Jonotusten aikana aurinko laski, joten ehdimme näkemään sekä valoisan että pimeän Pariisin. Näky huipulta (280 m) oli kyllä huikea. Alas mentiin sekä hissillä, että portaita pitkin. Portaita pitkin olisi päässyt myös ylös toiseen kerrokseen asti, mutta se ei oikein hoikutellut.
Eiffel-tornilta suunnistimme Riemukaarelle, joka oli isompi mitä olin itse ajatellut. Kotimatkalla hotellille näimme vielä Champs Élyséen lauantai-illan ihmisvilinän ja Moulin Rougen (jonne liput olisi maksaneet 95 euroa!)

Sunnuntaina satoi hieman aamulla ja päätimme mennä Louvreen. Saimme taas jonottaa, vaikka toisesta sisäänkäynnistä olisi ilmeisesti päässyt nopeammin sisälle. Mutta sitähän me emme tienneet. Museon pohjapiirrustuksen saadessamme päätimme, ettemme todellakaan koko museota kierrä. Siellä olisi varmasti saanut kulutettua parikin päivää. Mona Lisa, Luolamadonna ja Milon Venus tuli nähtyä (ja paljon muutakin ei-niin-tunnettua). Louvren jälkeen menimme katsomaan Jim Morrisonin hautaa Peré Lachaisen hautausmaalla, jossa muistin, että Notre Dame jäi näkemättä. Sen sijaan Sacré-Coeur nähtiin. Mustat miehet pakotti meidät ostamaan rannenauhat. Ne teki ne meitä varten ja sen jälkeen sanoivat: "Give me money." Niinpä niin.

Sunnuntain kotimatka ei sujunut ongelmitta. Brysseliin asti matka meni hyvin, mutta siellä meidän piti vaihtaa juna-asemaa, koska se Amsterdamiin päin menevä juna ei pysähtynytkään jostain syystä sillä asemalla millä piti. Vaihdettiin sitten asemaa ja odoteltiin siellä sitä junaa, joka olikin parikymmentä minuuttia myöhässä. Onneksi ehdittiin kaikesta huolimatta seuraavaan vaihtopaikkaan ajoissa ja oltiin kotona silloin kun pitinkin. Parin päivän kävelyn jälkeen tuo odottelu ja epävarmuus ei tuntunut hirveen kivalta. Olisin halunnut teleportata itseni Tilburgiin.

Pariisin näkemiseen pitäisi kyllä olla enemmän aikaa, mutta kyllä me nähtiin melkein kaikki mitä haluttiin. Ihmisvilinän lisäksi siellä oli ihan mahdottomasti autoja koko ajan. Se kaupunki ei varmaan nuku koskaan.